Aamu-unisten pelastus


"Minä en ole aamuotus!" valitti poika jo päiväkoti-ikäisenä, kun joutui heräämään aamulla aikaisin ja kömpimään ylös lämpimästä sängystä. Ei ihme, koko perheemme on aamu-unista sorttia.

Aamut ovat stressaavia, kun ollaan jo myöhässä, mutta aamutoimet etenevät kuin hidastetussa filmissä. Hoputuksella ei siinä tilanteessa ole mitään vaikutusta. Äidin turha naputus vain kiukuttaa kaikkia (eniten ehkä äitiä itseään!) ja ärtyneenä päivä ei ala parhaalla mahdollisella tavalla.

Meidän pelastuksemme oli keittiön seinäkello, jonka ajastimme 10 minuuttia etuaikaan. Asiaa ei tule edes ajatelleeksi, mutta sen jälkeen emme ole myöhästyneet mistään. Emme kertaakaan, vaikka läheltä on välillä liipannut. Olen itsekin yllättynyt, miten niin vähäisellä keinolla on niin suuri vaikutus. Suosittelen!

Samankaltaisia

0 kommenttia