Tuunarin farkkutakki


Sainpa päivänä kerran käsiini pitkän farkkutakin 80-luvun hämäristä. Käyttöön vaan! Tai sitten ei, koko oli 36 ja voin paljastaa ettei vaatekokoni ole mitään sinnepäinkään. Siitä alkoi yksi hauskimmista tuunausprojekteistani.

Kierrätysmateriaalit

1 liian pieni farkkutakki
kasa pieneksi käyneitä farkkuja
kierrätysvaatteista irrotettuja metallinappeja

Toteutus

Materiaalit ohjaavat suunnittelua

Vaatteiden tuunauksen tärkein sääntö on, ettei haluttua lopputulosta kannata suunnitella viimeiseen tikkiin asti etukäteen. Jotain ajatuksia siitä, mitä haluaa tietysti aina on, mutta se on vain lähtökohta. Kun toiveet ovat tiedossa, mennään kaapille ja pengotaan vimmatusti kangas- ja kierrätysvarastoa. Nyt saavat materiaalit ohjata suunnittelua. Aina löytyy kaikkea hauskaa ja hyödyllistä, jota ei muistanutkaan ja mielikuvitus alkaa laukata kuin itsestään. 

Kun suunnittelu lähtee materiaaleista, lopputulos on parempi kuin tiukan suunnitelman ohjatessa prosessia. Tällä systeemillä kaapeissa olevat kangas-, nappi-, vetoketju- ja vaatevuoret myös toisinaan pienenevät eivätkä varastot valtaa koko kotia. (Uhka, joka meitä tuunareita alati vaanii.)

Tällä kertaa löysin valtavan kasan farkkuja, joten takin muutoksen lähtökohdaksi tuli farkkukangas, vaikka toisinkin olisi voinut käydä.

Mitä muutoksia vaate vaatii sopiakseen päälle?

Tuunauksen lähtökohtana oli vaatteen koko, joka oli auttamattomasti liian pieni. Aloitin hihoista, jotka jättivät ranteet paljaiksi. Varastoa penkoessani huomasin, että päiväkotilapsen pieneksi käyneistä farkuista sai mainiot hihat, joissa olivat resorit jo valmiina.  Tein hihoista aavistuksen liian pitkät, jotta lisätty osa jää takkia pitäessäni hauskasti kasaan. 

Farkuissa oli myös resorivyötärö. Siitä sai juuri sopivan jatkeen takin pieneen pystykaulukseen. Takin ulkomuoto nykyaikaistui ja hihansuun resorit eivät enää olleet yksittäinen, orvolta näyttävä lisäys muuten farkkukankaisessa vaatteessa.


Seuraavaksi ompelin farkkujen lahkeista leveät, kainalon yli hihan puolelle ulottuvat lisäykset takin sivusamoihin. Vyötäröt, vyölenkit ja taskut saivat kaikki jäädä paikoilleen. 

Samanlaisia lisäyksiä tein eteen.  Paloja takinpäälle sovitellessani katseeni osui vanhoihin kesäfarkkuihin, joissa oli toisista housuista poikkeava, korkea vyötärö. Kangas erottui joukosta myös väriltään, joka oli muita vaaleampi. Ajattelin, että eipä tule takista ainakaan tylsän näköinen, jos ompelen siitä napituksen peittävän tuulilistan takkiin. Lopputulos oli mielestäni varsin hauska.

Mitkä muutokset olisivat hauskan näköisiä?
Listan koristeeksi sommittelin kauluksen viereen farkkujen sivusaumoista kukan, kun takkiin tulevia metallinappejakin näytti olevan pari ylimääräistä.

Takki oli nyt periaatteessa käyttövalmis, mutta kaipasi mielestäni vielä jotain ekstraa. Otin lähtökohdaksi resorikankaan harmaan ja lisäilin takkiin sinne tänne housuista leikkaamiani tilkkukertymiä. 


Toiset taskut olivat niin hauskan näköisiä, etten voinut vastustaa kiusausta: nekin päätyivät takin koristeeksi. Lopulta taskuja oli takissa peräti 10 - ja sepä on jaksanut lapsia kiinnostaa. Tämä takki päälläni olen käynyt monta hauskaa keskustelua naperoiden kanssa.







Samankaltaisia

0 kommenttia