Tarhaomenapuu, Malus domestica

Keräkaali, Brassica oleracea Capitata-ryhmä

Omena

Olaville ei äkkiseltään tunnu löytyvän nimikkokasvia, mutta historiaa hieman kaivelemalla hänellekin sellaisia löytyy. Olaville voidaan istuttaa jokin herkullinen omenapuulajike, koska Norjan 1000-luvulla elänyt pyhimyskuningas Olavi Pyhä on yksi niistä pyhimyksistä, jotka on kirkkotaiteessa tapana kuvata maallista valtaa merkitsevä valtio-omena kädessään. 

Antiikin ajan Kreikassa omena oli hedelmällisyyden, rakkauden ja kauneuden jumalatar Afroditen kasvi. Tarun mukaan maaäiti Gaia lahjoitti ylijumala Zeuksen puolisolle Heralle hedelmällisyyssymbolina omenan näiden mennessä naimisiin, minkä vuoksi Ateenassa tuli tavaksi, että hääpari söi lapsionnen varmistamiseksi yhdessä omenan. Lisäksi omenaa pidettiin kuolemattomuuden symbolina ja tässä merkityksessä hesperideille kuuluvana hedelmänä. Hesperidit olivat maailman länsilaidalla sijaitsevassa paratiisissa asustaneita nymfejä, jotka vartioivat lohikäärme Ladonin avulla kultaisia omenia kasvavaa puuta. 

Omenanviljely yleistyi vasta kreikkalais-roomalaisella kaudella, mutta nykyisin se on lauhkealla ilmastovyöhykkeellä ylivoimaisesti eniten viljelty tuoreena syötävä hedelmä ja kulttuurihistoria suorastaan pursuaa viitteitä omenaan. Jotakin kasvin suosiosta kertoo myös lajikkeiden valtava määrä. Erilaisia omenalajikkeita arvioidaan olevan noin 10 000. 

Suomessa omenanviljelyn uranuurtaja oli professori C. R. Sahlberg, joka perusti 1800-luvun puolivälissä Yläneen Huvitukseen viljelmän, jossa kasvoi parhaimmillaan 120 eri lajiketta ja noin 1000 puuta. Tästä viljelmästä meitä muistuttaa nykyisinkin suosittu 'Huvitus'-lajike. 

Valkokaali

Toinen sopiva kasvi on kerä- eli valkokaali, koska Olavin päivän viettoon on ennen vanhaan kuulunut piirteitä pakanallisista sadonkorjuujuhlista, joissa tärkeä sija oli tarkoin valitun lampaan syöminen. Olavin päivän lampaan teurastukseen on joillakin paikkakunnilla liittynyt tapa keittää talon väelle kaalikeittoa ja uhrata siitä osa ennen aterian alkua. 

Kaali kasvaa luonnonvaraisena merenrantakasvina Euroopassa. Jalostuksen tuloksena siitä on kehitetty monta ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavaa muotoa, jotka eivät enää muistuta alkuperäistä kaalia ollenkaan. Jalostustyölle on ollut aikaa, sillä kaalia on viljelty jo ajanlaskuamme edeltäneellä vuosituhannella. Roomalaiset tunsivat useita kaalilajeja ja kasvattivat niitä innokkaasti.