Nimikkokasvien heinäkuu #3



4. heinäkuuta / Ulla ja Ulpu

Ulla

Ranskanruusu, Rosa Gallica-ryhmä 'Ulla'
Tarhasarviorvokki, Viola Cornuta-ryhmä 'Ulla Läck'

Ranskanruusu

Ranskanruusuista löytyy 'Ulla' niminen lajike. Sen kukkien terälehdet ovat tummanpunaiset, tyvestä valkoiset. 

Ranskanruusujen oletetaan olevan kaikkein vanhimpia viljeltyjä ruusuja. Ranskalaiset innoistuivat näiden ruusujen jalostuksesta niin, että ruusuryhmä sai siitä nimensä. Monien lajikkeiden terälehdet ovat hauskasti pilkulliset, täplikkäät, raidalliset tai marmoroidut. Ihanimmat ruusuista myös tuoksuvat voimakkaasti. Ryhmän ehkä kuuluisin lajike on 'Versicolor', joka tunnetaan paremmin nimellä 'Rosa Mundi'. Viimeksi mainitun nimen ruusu sai, kun se omistettiin Englannin kuningas Henrik II:n rakastajattarelle Rosamondille, jonka mustasukkainen kuningatar Eleanor murhasi myrkyttämällä vuonna 1177. 

Ranskanruusut viihtyvät aurinkoisella, lämpimällä ja suojaisella paikalla, hyvin ojitettussa, multavassa ja ravinteikkaassa maassa. Keväällä pensaista napsaistaan paleltuneet ja huonokuntoiset oksanpätkät pois, mutta vältetään kaikkea turhaa leikkaamista, koska ryhmän ruusut kukkivat edellisvuoden versoilla.

Tarhasarviorvokki

Yksi Suomen suosituimmista tarhasarviorvokeista on tummansininen 'Ulla Läck', joka on myös hyvä leikkokukka. 

Pitkään kukkiva tarhasarviorvokki viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella, hyvin salaojitetulla kasvupaikalla. Paahteisella paikalla sarviorvokki ei menesty ja myös kesäinen kuivuus tai talvimärkyys koituu nopeasti sen kohtaloksi. Kasvukaudella kuihtuneet kukat on hyvä nyppiä pois, jotta kasvi ei ala tuottamaan siemeniä, sillä siementäminen vähentää kukintaa. Talveksi kasvusto on aina suojattava huolellisesti, mutta suotuisalla kasvupaikalla sarviorvokki on kohtalaisen kestävä perenna.

Kreikkalaisessa mytologiassa orvokki on rakkauden kukka. Tarinan mukaan ylijumala Zeus rakastui kauniiseen Ioon, joka oli Argoksen ensimmäisen kuninkaan, jokijumala Inakhoksen tytär ja korkea-arvoinen papitar Heran temppleissä. Hera, joka oli Zeuksen puoliso, sai tietää asiasta ja muutti raivoissaan Ion valkoiseksi hiehoksi. Maan jumalatar Kybele näki laitumella allapäin kuljeksivan Ion, sääli Heran raivon kohteeksi joutunutta neitoa ja antoi hänelle lohdutukseksi orvokkeja, joiden ylöspäin käännetyissä kukissa tämä näki rakastettunsa kasvot. Tarina siirtyi 1800-luvun kukkien kieleen, jossa orvokki kertoi uskollisuudesta ja rakastetun ajattelemisesta erossa oltaessa. Nykyisin Iosta muistuttaa orvokkien tieteellinen nimi viola, joka tulee kreikan sanoista íon tai víon, jotka molemmat viittaavat Ioon. 

Orvokki muistutti kreikkalaisia myös kohtuudesta. Päähän painettiin orvokkiseppele, kun haluttiin välttää humaltumista. Miten lienevät orvokit tässä tehtävässään onnistuneet, sillä kreikkalaiset käyttivät orvokkeja myös viinin mausteena. Roomalaiset puolestaan löysivät orvokkinsa lautaselta, sillä he herkuttelivat sitruuna- ja appelsiinivipaleiden kanssa paahdetuilla orvokin kukilla. 

Roomalainen myytti kertoo lumoavasta rakkauden, kauneuden, hedelmällisyyden ja luonnon jumalattaresta Venuksesta, joka suostui avioliitoon tulen ja sepäntaidon jumala Vulcanuksen kanssa vasta kun tämä tuli jumalattaren eteen päässään tuoksuva orvokkiseppele. 

Keskiajalla orvokki yhdistettiin vaatimattomuuden, nöyryyden ja säädyllisyyden hyveisiin, minkä vuoksi se oli yksi monista Neitsyt Marian tunnuskukista. 

1500-luvulla orvokeista piti Englannin kuningatar Elisabet. Parisataa vuotta myöhemmin kukkaan ihastui Napoleonin puoliso, Josephine. Pariskunnan vihkiäisissä morsiammella oli käsissään orvokkikimppu ja myöhemmin hän sai sellaisen mieheltään joka hääpäivä. Myös Napoleon rakasti orvokkeja, koska ne muistuttivat häntä lapsuudesta Korsikassa. Ei siis ole sattuma, että Napoleonin kannattajien, bonapartistien, tunnuskukka oli orvokki. Kun keisari syöstiin vallasta ja karkotettiin Elban saarelle, hänen kerrotaan luvanneen kannattajilleen, että hän palaa seuraavana keväänä "orvokkien saattelemana". Hän piti sanansa. 

Ulpu 

Isoulpukka, Nuphar lutea

Ulpun kukka on veden pinnalla somasti kelluva isoulpukka. Se on Suomessa luonnonvaraisena kasvava kasvi, joka on löytänyt tiensä myös puutarha-altaisiin.

Samankaltaisia

0 kommenttia