Lapset kasvavat järkyttävän nopeasti. Useimmat vaatteet eivät kulu, ne jäävät pieniksi. Kirppiksellä 40 € kaupassa maksanut, uudenveroinen vaate täytyy laittaa myyntiin 5 €:lla, jos siitä haluaa päästä eroon. FB-ryhmissä tästäkin hinnasta pyydetään alennusta. Miten olisi 2 €? Lisänä tulee kaikki se häärääminen, tuhtaaminen, loputtomiin kysymyksiin vastaaminen ja koskaan paikalle ilmestymättömien ostajien odottelu ennen kuin vaate vaihtaa omistajaa - kahdella eurolla.
Aluksi vein innokkaasti lastenvaatteita kirppikselle. Nykyisin yritän välttää koko touhua. Mieluummin muokkaan, korjaan ja uudistan vaatteita. Tottumatonkin ompelija osaa muuttaa pieneksi käyneet farkut japanilaisella boro- ja sashiko-tekniikalla kokoa isommaksi. Tuloksena on taatusti yksilöllinen, uniikki vaate, joka kerää kaikkialla kehuja. Samalla farkkujen hinta puolittuu, kun samat housut sopivat lapselle kaksi kokoa. Kannattavampaa kuin vaatteiden kierrätys kirpparilla. Ja voihan ne boro-farkutkin sitten aikanaan viedä kirppikselle - jos jaksaa.
Boro tulee japaninkielisestä sanasta boroboro, joka tarkoittaa korjattua. Boro- eli kangaspaikkavaatteita ovat käyttäneet japanilaiset maanviljelijät, jotka taloudellisen niukkuuden pakosta paikkailivat työvaatteitaan saatavilla olevilla tilkuilla. Vaatteet saattoivat periytyä sukupolvelta toiselle ja lopulta täyttyä kerroksellisista tilkuista, jolloin ne muistuttivat tilkkutyötä.
Sashiko on käsin ommeltu, yksinkertainen tikkauskuvio, jolla kiinnitettiin tilkkuja ja koristeltiin boro-vaatteita. Lopputuloksena on työteliäissä käsissä syntynyt käyttötarpeeseen tehtyjä, huikaisevan kauniita arkitaideteoksia, vaatteita työkäyttöön. Samaan en pysty, en edes yritä, mutta tekniikka on silti mielenkiintoinen käyttää.
Kaikki tässä tekniikassa vetoaa minuun: materiaalin kierrätys, kyky tehdä välttämättömyydestä huikea kokemus, vaatteiden estetiikka ja yksilöllisyys, toteutuksen mutkattomuus ja mahdollisuus olla luova. Käsin ompelu on omalla tavallaan myös erittäin rauhoittavaa.
Tällä kertaa työstin farkkuja, mutta tekniikka sopii muillekin materiaaleille. Vaatteiden lisäksi voi samaan tapaan ommella vaikka patalappuja, lasinalustoja, kasseja tai päiväpeittoja.
Aloin työstämään farkkuja alhaalta ylöspäin kiinnittämällä sashiko-ompeleilla tilkkuja farkkuihin. Sashikossa tyylini oli huoleton, sillä ei näitäkään farkkuja kauan pidetäisi. Pidin tärkeämpänä pistojen synnyttämää vaikutelmaa ja käyttötarkoituksen toteutumista kuin täydellistä symmetriaa.
Muutaman tilkun ompelin koneella paikalleen. Lopuksi otin toiset, 4 vuotta aiemmin pidetyt farkut ja leikkasin niiden vyötäröstä alaspäin suorakaiteen muotoiset palat. Ompelin tilkut ompelukoneella muokattavaan housuun kiinni siten, että vyötäröön tuli lähes 10 cm lisää väljyyttä. Jos vyötäröön saa samalla valmiit vyölenkit, aina parempi, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Leikkasin kolmansista farkuista pari valmista lenkkiä irti ja ompelin ne projektin viimeistelyvaiheessa boro-farkkuihin.
kahdet pieneksi käyneet farkut
kangastilkkuja
tikkauslankaa
Housut tuntuvat olleen muutenkin mieleiset, koska näissä housuissa ei tarvitse varoa menemisiään. Ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen molemmissa povissa oli reikä. Ei hätää, housuihin oli helppo sashiko-tikata pari paikkaa lisää. Farkut vain paranivat!
Toteutus
Farkut olivat käyneet vyötäröstä pieneksi. Lahkeissa pituutta riitti. Leikkasin housujen sivusaumat auki vyötäröstä lähes polveen asti. Tein farkkuihin tilaa jättämällä vyötärön molempiin sivuihin noin 5 cm aukot, jolloin housujen sivuun aukesi pitkä, alaspäin kapeneva kiila.Aloin työstämään farkkuja alhaalta ylöspäin kiinnittämällä sashiko-ompeleilla tilkkuja farkkuihin. Sashikossa tyylini oli huoleton, sillä ei näitäkään farkkuja kauan pidetäisi. Pidin tärkeämpänä pistojen synnyttämää vaikutelmaa ja käyttötarkoituksen toteutumista kuin täydellistä symmetriaa.
Muutaman tilkun ompelin koneella paikalleen. Lopuksi otin toiset, 4 vuotta aiemmin pidetyt farkut ja leikkasin niiden vyötäröstä alaspäin suorakaiteen muotoiset palat. Ompelin tilkut ompelukoneella muokattavaan housuun kiinni siten, että vyötäröön tuli lähes 10 cm lisää väljyyttä. Jos vyötäröön saa samalla valmiit vyölenkit, aina parempi, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Leikkasin kolmansista farkuista pari valmista lenkkiä irti ja ompelin ne projektin viimeistelyvaiheessa boro-farkkuihin.
Materiaalit
kahdet pieneksi käyneet farkut
kangastilkkuja
tikkauslankaa
Vastaanotto
Pieni poikani on ollut aivan ihana! Kun hän saa valita kouluvaatteet kaapista, hän valitsee aina boro-farkut, koska "äiti on nähnyt niin paljon vaivaa näitä tehdessään".Housut tuntuvat olleen muutenkin mieleiset, koska näissä housuissa ei tarvitse varoa menemisiään. Ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen molemmissa povissa oli reikä. Ei hätää, housuihin oli helppo sashiko-tikata pari paikkaa lisää. Farkut vain paranivat!
5 kommenttia
Upeat farkut ja parasta että lapsesi pitää niitä.
VastaaPoistaLapsi tykkää syödä kaikkea, kun saa itsekin kokkailla. Samoin, suhtautuu suopeasti äidin tuotoksiin, kun häntä itseäänkin innostetaan ideoimaan ja värkkäämään kaikkea mahdollista käsillään.
VastaaPoistaNämä on myös loistavat :)
VastaaPoistaToimii hyvin myös muissa kankaissa kuin farkussa.
PoistaOikein kivat. Meidän pojalla on yhdet housut, joista on pitänyt todella paljon. Kovalla käytöllä ollut. Niihin pitäisi housujen korjausompelu tehdä. Harmi, että minulta ei välineitä tai taitoa siihen löydy, voi olla että joutuu turvautumaan ammattilaiseen. Ehdottomasti kertoi, ettei niistä tahdo luopua. https://www.korjausompelimojoensuu.fi/
VastaaPoista