31. heinäkuuta / Helena ja Elena
Helena
Helenanruusu, Rosa helenae
Tarhahelenanruusut, Rosa Helenae-ryhmä
Renessassiruusu, Rosa 'Helena Renaissance'
Kanadanruusu, Rosa blanda 'Herttoniemen Helena' eli 'Herttoniemi'
Sarviorvokki, Viola cornuta 'Helena'
Isohirvenjuuri, Inula helenium
Syyshohdekukka, Helenium Autumnale-ryhmä 'Helena Rote Töne' ja 'Helena Gold' -lajikkeet ja 'Helena Red Shades' - lajikesekoitus
Helenanruusu
Kiinasta kotoisin oleva helenanruusu ja siitä länsimaissa jalostetut lajikkeet peittyvät kesä-heinäkuun vaihteessa hunajalta tuoksuvan, valtavan kukkaryöpyn alle. Kellanvalkoisia kukkia on niin runsaasti, että sitä on vaikea uskoa ennen kuin sen itse näkee. Rotevakasvuinen pensas kasvaa jopa 3 - 4 metriä korkeaksi, joten se sopii hyvin kiipeilemään esim. pihaan johtavan puutarhaportin rakenteisiin. Tätä paraatipaikkaa puoltaa myös ruusun kaunis syysasu: Kukkien lakastuttua pensasta koristavat oranssit kiulukat.
Renessassiruusu
Tanskalaisen Poulsen Roser ApS:n jalostamassa 'Helena Renaissance' -renessassiruusussa yhdistyvät vanhanajan ruusujen romanttinen ulkonäkö ja tuoksu uusilta ruusulajikkeilta vaadittavaan pitkään kukintaan ja hyvään terveyteen. Ruusun ensimmäiset, ihanat, kerrannaiset, vaaleanroosat kukat puhkeavat heinäkuussa, mutta ne ovat vasta sinfonian alkusoitto. Kukinta jatkuu välillä keskeytyen myöhään syksyyn. Kukat ovat kestäviä leikkokukkia ja niitä malttaa leikata sisälle maljakkoonkin, koska uusia tulee jatkuvasti. Ne sopivat myös kuivattavaksi, sillä hiekassa kuivattuna ne säilyttävät hyvin sekä värinsä että muotonsa.
Kanadanruusu
Suomalainen löytöruusu 'Herttoniemen Helena' tunnetaan myös nimellä 'Herttoniemi'. Helena Riihelä löysi sen Herttoniemen kartanon läheltä maantien ojasta 80-luvulla. Se on talvenkestävä, voimakaskasvuinen, yli 2 metriä korkea pensas, joka tekee runsaasti juurivesoja. Ruusun kerrannaiset, litteät, vaaleanpunaiset kukat myös tuoksuvat voimakkaasti ja syksyllä pensas saa kauniin kellanpunaisen syysvärin. Kärsäkäs saattaa maistella sen nuppuja, mutta kirvoille se ei kelpaa.
Sarviorvokki
Suosittujen sarviorvokkien joukosta löytyy valko-sinisin kukin kukkiva, 15 cm korkea lajike nimeltä 'Helena'. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella, hyvin salaojitetulla kasvupaikalla. Paahteisella paikalla sarviorvokki ei menesty ja myös kesäinen kuivuus tai talvimärkyys koituu nopeasti sen kohtaloksi. Kasvukaudella kuihtuneet kukat on hyvä nyppiä pois, jotta kasvi ei ala tuottamaan siemeniä, sillä siementäminen vähentää kukintaa. Talveksi kasvusto on aina suojattava huolellisesti, mutta suotuisalla kasvupaikalla sarviorvokki on kohtalaisen kestävä perenna.
Isohirvenjuuri
Isohirvenjuuri, Inula helenium, on nimetty Troijan Helenan mukaan ja Saksassa kasvin nimi onkin helenanyrtti, Helenenkraut. Nimi liittyy kreikkalaiseen legendaan Troijan sodasta. Sen aiheutti Troijan kuninkaan poika Paris, joka rakastui Spartan kuninkaan Menelaoksen kauniiseen puolisoon Helenaan. Rakkauden jumaltar Afroditen avulla prinssi houkutteli Helenan hylkäämään miehensä ja karkaamaan kanssaan Troijaan, mikä sytytti spartalaisten ja troijalaisten välille kymmenen vuotta kestäneen sodan. Helena tunsi myötätuntoa molempia osapuolia kohtaan ja legendan mukaan isohirvenjuuri syntyi tämän surun aiheuttamista kyynelistä.
Isohirvenjuuri on ollut suosittu lääkeyrtti. Sillä on hoidettu mm. hengitysteiden sairauksia, vatsavaivoja ja psyykeongelmia. Monissa maissa kansa on lujasti uskonut myös kasvin maagisiin voimiin ja käyttänyt sitä noitien ja pahojen henkien karkottamiseen.
Aurinkoisella ja kuivalla paikalla viihtyvää isohirvenjuurta on Suomessa viljelty lähinnä koristekasvina. Se on komea, 1 - 1,5 metriä korkea perenna, joka kukkii keltaisin kukin elo-syyskuussa.
Syyshohdekukka
Troijan Helena lienee ollut usein murheellinen ja lohduton, sillä kreikkalaisten tarujen mukaan isohirvenjuuren lisäksi myös syyshohdekukka on saanut alkunsa hänen kyynelistään.
Syyshohdekukka on helppohoitoinen ja kestävä perenna, joka viihtyy aurinkoisella paikalla, ravinteikkaassa ja multavassa maassa. Se kukkii nimensä mukaisesti pitkälle syksyyn ja on hyvä leikkokukka, joten siitä kannattaa leikata oksa tai pari myös syksyiseen kukkakimppuun. Kukkien väri vaihtelee lajikkeittain keltaisesta punaruskeaan. Korkeutta kasvilla on lajikkeesta riippuen 50 - 120 senttiä. 'Helena Rote Töne' kuuluu punaruskeakukkaisiin lajikkeisiin. 'Helena Gold' on 120 cm korkea lajike, jonka kukat ovat kullankeltaiset. 'Helena Red Shades' on 100 - 120 senttiä korkea lajike, jonka punakeltainen kukka tuo mieleen värikkään kesähameen.
Elena
Jäävuorisalaatti, Lactuca sativa Capitata-ryhmä 'Elenas'
Salaatti
Rapeat salaatit yleistyivät Pohjoismaissa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nykyisin ne ovat erittäin suosittuja. Kasvimaalla voi kasvattaa esimerkiksi 'Elenas' -jäävuorisalaattia. Se kasvaa nopeasti, joten siemeniä kylvetään useaan kertaan kesässä, jotta satoa saadaan tasaisesti. Salaatti ei vaadi erityistä hoitoa. Tärkeintä on kasvuston tasainen kastelu. Kuivuudessa kituneet kasvit ovat kitkeriä.