Porkkanat eivät ikinä vanhene meillä vihanneslaatikossa. Napostelemme niitä mielellään raakoina tikkuina ja ruoan lisänä on usein keitettyjä porkkanoita, jotka on maustettu rakuunalla ja sipauksella voita. Harmittavan harvoin niitä riittää leipätaikinaan, johon ne sopivat erinomaisesti.

Ja vielä, ennen kuin aloitat, muistapa tarkistaa millaisia porkkanoita sinulla on käytössä. Makeille porkkanoille riittää hyvin ohjeessa mainittu 1 rkl hunajaa. Jos porkkanasi eivät ole sieltä makeimmasta päästä, tuplaa hunajan määrä.

14 kpl

50 g hiivaa

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa
3 rkl rypsiöljyä
2 dl ruishiutaleita

2 porkkanaa, raastettuna
3 dl hiivaleipäjauhoja

n. 4 dl vehnäjauhoja

Leipätaikinaan sopivia, valmiita sekoituksia on monenlaisia. Itse käytän tässä leivässä marja-siemensekoitusta, jossa on goji-, inka- ja mulperimarjoja ja mm. kurpitsansiemeniä. Sekoitus ei siis ole kovin makea. Makuja on kuitenkin niin monia. Jokainen leipoja valitkoon tässä kohtaa omaan makuunsa sopivan vaihtoehdon.

2 leipää

5 dl haaleaa vettä

25 g hiivaa

1,5 tl suolaa

2 dl kuivattuja marjoja ja siemeniä sisältävää sekoitusta

12 dl vehnäjauhoja

Liuota kädenlämpöisen veden joukkoon hiiva ja suola. Alusta mukaan vehnäjauhot, lopuksi myös marja-siemensekoitus. Vaivaa taikinaa muutama minuutti.

Peitä liinalla ja kohota huoneenlämmössä kaksi tuntia. 

Kaada taikina jauhotetulle työpöydälle. Kääntele sitä muutaman kerran. Jaa taikina kahteen palaan ja muotoile ne leiviksi. Nosta leivät voideltuihin vuokiin. 

Peitä liinalla ja kohota vedottomassa ja lämpimässä paikassa tunnin. 

Paista 225 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Jäähdytä ritilällä ilman liinaa.

Löysin vinttikomerostani kasan vanhoja vaatepuita, jotka olin vallan unohtanut. Niitä tukevia puisia, joissa on vaatetehtaan merkki puuhun leimattuna ja housuille oma orsi. Ihan toista kuin nämä nykyajan rempulat! Ajalta, jolloin tarve-esineet tehtiin kestämään

Jokainen lakattu vaatepuu on kuitenkin hieman erimuotoinen ja värinen. Haluan yhtenäisen sarjan. Avuksi tulee tilkkupeittojen teosta yli jääneet vanusoirot ja iso-isoäidin tsaarin aikana kutoma karhea pellava.

puisia vaatepuita

kaavapaperia

kynä

sakset

vanua

kangasta

ompelulankaa

Valmistus

Makaronilaatikko on kaikkien suosikkiruoka, josta tykkää koko perhe. Siitä voi kuitenkin tulla hieman mautonta, jos ruokaa ei mausta kunnolla. Luulenpa, että juuri tästä syystä makaronilaatikkoa usein nautitaan ketsupin kanssa. Se antaa muutoin vaisuun ruokaan potkua.

Linjasaneerauksen jälkeen äitini keittiö kaipasi kohennusta. Välitilan laatat ja taso olivat vanhahtavat. Laadukas kaapisto oli sinänsä ryhdissään, mutta 80-luvusta kertova lakattu puu näytti väsähtäneeltä. 

Edellisen asukkaan astianpesukone oli sekin osoittautunut liian tilavaksi ja jäänyt siksi kokonaan käyttämättä. Äitini halusi pienemmän ja sen siististi kaappiin piiloon. Lisäksi vapaasti seisova hella, liesituuletin ja mikroaaltouuni kaipasivat sekä ikänsä että ulkonäkönsä puolesta uusimista. Valkoinen sai väistyä rosterin tieltä. (Jääkaappi ja pakastin olivat lähes uusia. Ne olivat valkoisia, mutta saivat jäädä, koska niiden paikka on vastapäisellä seinällä, johon valkoinen väri sopii.)

Kokonaan uutta keittiötä ei kuitenkaan ollut tarpeen hankkia. Keittiön kevytremontti olisi riittävä parannus. Mitä se sisältää?

Tästä lähdettiin liikkeelle. Tai, hieman on jo ehditty remonttia aloitella. Taso saatiin putkiremontin aikana kantaa purkutavaralavalle, joten se on jo poistettu, pientä jäljelle jäänyttä irtopalaa lukuunottamatta. Se palveli remontinaikaisena "aamiaispöytänä". 

Myös astianpesukone on jo matkannut uuteen kotiin, kun yksi remonttimiehistä vei sen mielellään itselleen.

Puiset vetimet on nekin jo kierrätetty eteenpäin.

Keittiötä "komistanut" iso, raskas liesituuletin on lisätyönä poistettu, kun sähkömies oli linjasaneerauksen aikana kätevästi paikalla.

Katonkin olen näköjään jo ehtinyt maalata, mutta siitä enemmän kuvien jälkeen.

Pohjatyöt

Maalaustöissä kaiken A ja O on kunnolla tehdyt pohjatyöt. Niinpä kävin kaupassa ja ostin ensimmäiseksi kunnon satsin maalarinpesua. Pesin ja huuhtelin rasvat ja liat pois katosta, seinistä ja kaapistosta.

Katto

Suojasin kaapiston muovilla ja maalasin katon pitkävartisella, pörröisellä telalla kahteen kertaan. Saat siistin ja raidattoman lopputuloksen, kun otat riittävästi maalia telaan ja vältät kiusausta korjailla pitkiä vetoja. Pinta "kaunistuu" kuivuessaan. Huomaa, että myös maaleissa on eroja. Kattomaalin laatuun kannattaa satsata. Tämä ei ole oikea kohta säästää.

Värien valinta

Seuraavaksi oli vuorossa seinän ja kaapiston värin valinta. Äitini halusi tumman alakaapiston ja vaaleat yläkaapit. Alakaapiston värin valitsimme huolella rosteristen uunin mukaan. Halusimme sen "katoavan kaapistoon". Menimme siis ensin maalikauppaan ja otimme mukaamme muutaman mieleisen harmaan värimallin. Sitten menimme niiden kanssa kodinkonekauppaan, jossa sovittelimme malleja valitun kodinkoneen viereen. Näin oikea sävy löytyi helposti.

Harmaan kaveriksi otimme valkoisen, mutta harmaaseen sävytettynä, jotta yläkaapit eivät pomppaa räikeästi esiin. 

Vasta tämän jälkeen valitsimme kaapistoon sopivan seinän värin, jonka nappasimme keittiön taulusta.

Seinät

Maalien valinta vei aikaa, mutta itse maalaus sujui telalla nopeasti, vaikka maalasin seinät kolmeen kertaan puolihimmeällä maalilla.

Pienessä keittiössä katon ja seinät maalaa nopeasti.

Kaapisto

Suurin työ on kaapistossa. Pesun jälkeen kaikki maalattavat pinnat täytyy kevyesti hioa ja mahdolliset kolhut samalla kitata. Pöly poistetaan ja kaapisto maalataan ensin tartuntapohjamaalilla ja sen jälkeen 2 kertaa puolihimmeällä kalustemaalilla. Kun tämä on tehty, ollaan jo voiton puolella.

Lattia

Lattia piti uusia, mutta lopulta sille riitti kevyesti hiova tehopesu ja vahaus. Siitä tuli kuin uusi!

Kun olin saanut maalaustyöt valmiiksi, keittiöliikkeestä tuotiin uusi, tamminen taso, rosterinen välitilan levy, kiertoilmauuni, induktioliesi, tiskipöytä, astianpesukone ja sille kaappi. Ne asennettiin paikalleen yhdessä rautakaupasta löytämämme liesituulettimen kanssa. 

Viimeksi mainittu olikin erikoisten mittavaatimustensa vuoksi  yllättävän vaikeasti löydettävissä! Näitä yllätyksiä saattaa tulla, kun kunnostaa vanhaa kaapistoa. Onneksi kaapistoa saattoi täydentää yhä myynnissä olevalla, samanlaisella kaapinovella. Sitä ei tarvinnut teettää puusepällä.

Seuraavana päivänä tuli putkimies, asensi hanan ja kytki astianpesukoneen käyttövalmiiksi.

Meille jäi enää tehtäväksi uusien vetimien kiinnitys, parin kaapinoven suoristus ja uuden mikroaaltouunin nostaminen paikalleen.

Keittiötä ei ole tuntea samaksi.