Lapsena minulla oli tästä punaisesta nappikankaasta teetetty kesähame, josta en alkuunkaan pitänyt –ja tein sen nelivuotiaan ehdottomuudella selväksi joka kerta, kun äitini ehdotti vaatteen päälle pukemista. Kun aikuisena löysin vintiltä mekon ompelusta jääneitä kankaanpaloja, ne näyttivät yllättäen varsin hauskoilta. Mylläsin vähän silppukangasvarastoani - ja, kas! - tämä työ suunnitteli lähes tulkoon itse itsensä. Iloiselle hamekankaalle löytyi helposti kaverit sekalaisten kankaanrippeiden joukosta ja nappilaatikon kaksi kangaspäällysteistä ylijäämänappia olivat juuri sopivat silmät, kun kokoa hieman suurensi kirjomalla niiden ympärille ympyrät kirjontalangalla. 

Koska nappikangas yhdistyi mielessäni erottamattomasti lapsuuteeni, pussukka sai mollamaijan kasvot ja vanutäytteen, minkä vuoksi se muistuttaa hauskasti pehmolelua, vaikka onkin käyttöesine. Ei mollamaijaa silti tarvitse sujauttaa lapsen koulureppuun. Työpaikalla Maija saa aikuistenkin suupielet kääntymään hymyyn.

Korkeus 23,5 cm ja leveys 11 cm. 

4 pientä palaa punaista kangasta leikkuusuunnitelman mukaan 

3 pientä palaa vihreää kangasta leikkuusuunnitelman mukaan

3 pientä palaa sinistä kangasta leikkuusuunnitelman mukaan 

punaista kirjontalankaa

2 kangaspäällysteistä nappia (Ø 1,5 cm) ja sinistä kirjontalankaa tai 

2 isompaa kangaspäällysteistä nappia (Ø 2,5 cm), jolloin et tarvitse kirjontalankaa

3 pientä vanukaitaletta leikkuusuunnitelman mukaan

3 pientä palaa vuorikangasta leikkuusuunnitelman mukaan 

20 cm pitkä, vihreä tai punainen vetoketju

punainen ripustuslenkki 

Leikkaa punaisesta kankaasta yksi 13 x 13 cm ja kaksi 13 x 7,5 cm kappaletta. Lisäksi tarvitset yhden 4 x 6 cm palan ripustuslenkin kiinnittämistä varten. 

Vihreästä kankaasta leikataan yksi 12 x 13 cm ja kaksi 12 x 7,5 cm osaa. 

Sinistä kangasta tarvitaan yksi 4,5 x 13 cm ja kaksi 4,5 x 7,5 cm palaa. 

Leikkaa vielä vuorikankaasta yksi 25,5 x 13 cm ja kaksi 25,5 x 7,5 cm kappaletta. 

Kaikki yllä mainitut mitat sisältävät 1 cm saumavarat. 

Lopuksi leikataan vanu, jota tarvitaan yksi 25 x 12 cm ja kaksi 25 x 6 cm kaitaletta. 

Kirjo vihreän kankaan 12 x 13 cm kokoiseen palaan mollamaijan kasvot kaavan mukaan. Kiinnitä napit paikoilleen. 

Ompele kasvokappale ja sinisen sekä punaisen kankaan suurimmat palat tässä järjestyksessä pitkältä sivulta yhteen. Etukappale on valmis. 

Takakappale ommellaan kuudesta palasta. Yhdistä ensin vihreä, sininen ja punainen kangaspala 7,5 cm pitkältä sivulta yhteen. Tee samoin takakappaleen toinen puoli. 

Taita takakappaleen molempien puolien keskireunan saumavara nurjalle ja harsi vetoketju paikoilleen. Aseta vetoketjun molemmille puolille 25 x 6 cm pala vanua. Taita vuoren keskireunan saumavara nurjalle ja harsi se paikoilleen vanun päälle, vetoketjun reunaan. Toista vetoketjun toisella puolella. Ompele vetoketju paikoilleen. 

Pujota muovinen ripustuslenkki 4 x 6 cm:n kankaanpalaan, joka on taiteltu 2 cm leveäksi nauhaksi ja ompele kangas alaosastaan vetoketjun yläpuolelle. Taita lenkki kohti pussukan keskustaa ja kiinnitä se nuppineulalla paikoilleen. 

Aseta pöydälle etukappaleen vuorikangas oikea puoli alaspäin, etukappaleen vanu, etukappale oikea puoli ylöspäin ja viimeksi äsken ommeltu takakappale vuorikangas ylöspäin. Nuppineulaa palat yhteen. Ompele reunat suoralla ompeleella 1 cm päästä kankaiden reunasta. Leikkaa saumavarat 0,5 cm levyisiksi. Huolittele saumavarat tiheällä siksakilla. 

Käännä työ oikeinpäin. Poista ripustuslenkin nuppineula, aseta nauha kohdalleen ja kiinnitä se muutamalla piilopistolla paikoilleen.

Tulin leiponeeksi piimäsämpylöitä, kun jääkaapissa olevan piimän päivämäärä alkoi lähestyä. Puolesta litrasta tuli 14 isoa sämpylää, jotka perhe täytti jauhelihapihveillä, salaatilla ja kasviksilla. Toimivat hyvin hampurilaispihveinä, vaikka se ei alkuperäinen ajatus ollutkaan.

Ensimmäinen Eppu Nuotion kirjoittama Ellen Lähteen tutkimus (Myrkkykeiso, 2018) kiinnitti huomioni kotiseuturakkaudesta: asuuhan kirjan päähenkilö, tarkkavainuinen ja moneen ehtivä martta, Turun Portsassa. 

Eläköitymisen kynnyksellä leskeksi jäänyt Ellen on intohimoinen kotipuutarhuri ja puutarhamatkailija, joka sosiaalisena luonteena kukoistaa rientäessään kanssaihmistensä avuksi milloin missäkin asiassa. Kun eteen osuu yllättävä kuolemantapaus, mysteeri on ratkaistava viimeistä yksityiskohtaa myöten. 

Kotoisen villasukkadekkarisarjan toinen osa, Anopinhammas, sopii mainiosti jatkoksi leppoisan kesälukemiston sarjaani. Hauskana sattumana siinä liikutaan Turun lisäksi Mynämäellä, josta muutama päivä sitten tein postauksen.

Puutarhamatkalla Andalusiassa Ellen saa viimeisenä matkapäivänä yllätyskutsun suomalais-espanjalaisiin häihin. Ruokaa, juomaa, musiikkia, naurua ja tanssia on yllin kyllin. Vieraiden joukossa tunnelma on riehakas. Varjon juhlan ylle heittää sulhasen suomalainen suku, joka ei lämpene morsiamelle. Häiden jälkeinen aamu saa karun käänteen, kun tuore anoppi löydetään kuolleena. 

Ellen jää Espanjaan auttamaan järkyttynyttä nuortaparia käytännön järjestelyissä. Yhteyttä pidetään Suomeen paluun jälkeenkin, kun nuoret asettuvat väliaikaisesti asumaan sulhasen sukutilalle Mynämäkeen. Käy ilmi, että myös talon edellinen anoppi on kuollut erikoisissa olosuhteissa suolla. 

Ei aikaakaan, kun Ellen huomaa selvittävänsä kipuilevia ihmissuhteita, mutkikkaita sukusiteitä ja menneitä kriisejä, jotka luovat pitkän varjon tähän päivään asti. Johtolankoja arvoitusten selvittämiseen on enemmän kuin riittämiin, mutta tapahtumien kulku pysyy hämärän peitossa. 

Listaihmisenä Ellen tekee listan kysymyksistä, joihin hän etsii vastausta. Vastaukset löytyvät ihmisten kanssa keskustelemalla, kun osaa kuunnella. Tarpeen tullen ratkaisua etsitään hyvän ruoan äärellä, onhan Ellen  intohimoinen keittiövelho. Apuun tarvitaan myös Samuelia, joka löytää netistä mitä tahansa.

Eppu Nuotion teksti on sujuvaa, kirjan henkilöt sympaattisia ja tapahtumat elämänmakuisia. Arvoituksen keskiössä ovat anopit ja miniät, mutta samalla kirjassa seurataan useampaa erilaista rakkaussuhdetta, kun kirjasarjan toisessa osassa pysytään ajan tasalla ensimmäisessä osassa tutuksi tulleiden Ellenin ystävien elämässä. Helppoa ei rakkaus ole kenelläkään.

Kirja edustaa hyvän mielen rikoskirjallisuutta, jossa piinaava jännitys ja väkivalta loistavat poissaolollaan. Anopinhampaan lukee ihan mielikseen. 

Jään odottamaan syksyllä ilmestyvää seuraavaa osaa. Silläkin on hauskasti kasvin nimi, Elämänlanka. Toivottavasti sitä ei markkinoida ja arvostella viittauksilla neiti Marpleen. Agatha Christien syntymästä on sentään jo reilusti yli 100 vuotta! Sanavalmiiden ja paljon lukevien kirjallisuusihmisten on aika löytää jo muitakin virstanpylväitä tässä genressä. Ellen Lähde voi tulevaisuudessa olla yksi niistä.

***

Eppu Nuotio, Anopinhammas, 2018
Kustantaja: Otava
254 sivua

Uuden sadon kaali on makeaa, rapeaa ja rouskuvaa. Se on täydellinen salaattiaines, josta syntyy helposti maukkaita salaatteja vaikka grilliherkkujen kaveriksi.  

Mummolla oli tapana tehdä kesällä salaattiin kuin salaattiin munakastike. Niin teen nyt minäkin ja ajattelen samalla isoäitiä. Kesäisen maun kastikkeelle antaa tilli. Jos et pidä tillistä, voit sen sijaan käyttää mausteena valkosipulia tai lisätä kaalin joukkoon makua antamaan tikuiksi leikattuja retiisejä. 

1 pieni kaalinpää

2 munaa

1 prk kermaviiliä

1 rkl sinappia

2 rkl sitruunamehua

1 tl sokeria

0,5 tl suolaa

mustapippuria 

tilliä

Laita kananmunat kylmään veteen. Kun vesi alkaa kiehua, alenna lämpötilaa. Anna porista hiljalleen 9 minuuttia. Kaada vesi pois ja pelästytä munat kylmällä vedellä. Kaada myös huuhteluvesi pois ja jätä jäähtymään.

Reissu on ollut joka vuosi mahtava kokemus, josta on saanut iloa ja virtaa pitkäksi aikaa. Tänä vuonna retki Savikulmalle Mynämäkeen tarjosi monta yllätystä.

Suorsalantie 40, Korvensuu, Mynämäki 

Pihalle tullessa on helppo arvata mistä paikka on saanut nimensä. Vanhan tallin saviseinät kiinnittävät heti tulijan huomion. Yllättävä materiaali saa uteliaisuuden heräämään. Mitä muuta puutarhalla on tarjota?

Toinen yllätys seuraa heti ensimmäisen jälkeen. Käy ilmi, että puutarha ei olekaan täysin yksityispuutarha. Yksityinen mökkipuutarha on auki tapahtumien yhteydessä ja ennalta sopien ryhmille koko kesän. Samalla on mahdollisuus nauttia kahvilan tarjoiluista. Savikulmalla voi myös saunoa, yöpyä ja tehdä pyörä- ja kanoottiretkiä.

Edellä mainittu johtaa toiseen yllätykseen. Huomaan saavani enemmän ideoita mökkeilyyn ja pienen puutarhan rajallisen tilan hyödyntämiseen kuin varsinaisesti puutarhaan. Mökkikuume alkaa vaivata todella pahasti! Kokonaisuus on vehreä kesäparatiisi, jossa 1800-luvun hirsistä rakennettu sauna kutsuu seireenin tavoin lauteilleen.

Mutta älä luule, että puutarha on mitätön! Yksistään se on pienen puutarhamatkan arvoinen. Pihaa on taitavasti maisemoitu. Tontin riesana olleet kivet on hyödynnetty rakentamalla niillä korkeuseroja, kulkuväyliä ja tiloja puutarhaan. Rakennusten paikat ja niiltä avautuvien näkymien suunta on myös hienosti harkittu. Puutarhasta on muokattu neliöitään suurempi.

Vierailupäivänä kukkapenkistä esiin nousevat erityisesti pioniunikot. Omaa silmääni viehättävät myös jo kukkineiden unikoiden kauneus. Täällä voisin viettää onnellisen päivän vesiväreillä maalaten.

Helteellä täytyy juoda säännöllisesti, ettei väsähdä. Kylmä vesi on raikasta ja virkistävää, mutta toisinaan siihen kaipaa vaihtelua. Tästä reseptistä saat litroittain appelsiinivettä.

Itse suosin ohjeessa luomuappelsiineja ja -sitruunoita, koska hedelmistä käytetään myös kuori, mutta tavallisiakin sitruksia voi käyttää hyvin pestyinä.

Sekoita kuoret, sokeri ja sitruunahappo pienessä kattilassa.

Kiehauta vesi toisessa kattilassa ja kaada se sokeriseokseen. Sekoittele kunnes sokeri sulaa. Aseta kansi kattilan päälle ja jätä liemi huoneenlämpöön jäähtymään.

Purista appelsiineista ja sitruunasta mehu ja sekoita se jäähtyneeseen sokeriliemeen. Siivilöi ja pullota puhtaisiin pulloihin.

Säilytä juomaa viileässä vähintään 2 viikkoa, jotta mehutiivisteen makeus taittuu raikkaudeksi.

Tarjoile kaatamalla lasin pohjalle tilkka appelsiinijuomaa ja täyttämällä sen jälkeen lasi vedellä tai kivennäisvedellä. Vesi on edelleen selvästi vettä, ei mehua, mutta maistuu appelsiinilta.