Ensimmäinen Eppu Nuotion kirjoittama Ellen Lähteen tutkimus (Myrkkykeiso, 2018) kiinnitti huomioni kotiseuturakkaudesta: asuuhan kirjan päähenkilö, tarkkavainuinen ja moneen ehtivä martta, Turun Portsassa.
Eläköitymisen kynnyksellä leskeksi jäänyt Ellen on intohimoinen kotipuutarhuri ja puutarhamatkailija, joka sosiaalisena luonteena kukoistaa rientäessään kanssaihmistensä avuksi milloin missäkin asiassa. Kun eteen osuu yllättävä kuolemantapaus, mysteeri on ratkaistava viimeistä yksityiskohtaa myöten.
Kotoisen villasukkadekkarisarjan toinen osa, Anopinhammas, sopii mainiosti jatkoksi leppoisan kesälukemiston sarjaani. Hauskana sattumana siinä liikutaan Turun lisäksi Mynämäellä, josta muutama päivä sitten tein postauksen.
Puutarhamatkalla Andalusiassa Ellen saa viimeisenä matkapäivänä yllätyskutsun suomalais-espanjalaisiin häihin. Ruokaa, juomaa, musiikkia, naurua ja tanssia on yllin kyllin. Vieraiden joukossa tunnelma on riehakas. Varjon juhlan ylle heittää sulhasen suomalainen suku, joka ei lämpene morsiamelle. Häiden jälkeinen aamu saa karun käänteen, kun tuore anoppi löydetään kuolleena.
Ellen jää Espanjaan auttamaan järkyttynyttä nuortaparia käytännön järjestelyissä. Yhteyttä pidetään Suomeen paluun jälkeenkin, kun nuoret asettuvat väliaikaisesti asumaan sulhasen sukutilalle Mynämäkeen. Käy ilmi, että myös talon edellinen anoppi on kuollut erikoisissa olosuhteissa suolla.
Ei aikaakaan, kun Ellen huomaa selvittävänsä kipuilevia ihmissuhteita, mutkikkaita sukusiteitä ja menneitä kriisejä, jotka luovat pitkän varjon tähän päivään asti. Johtolankoja arvoitusten selvittämiseen on enemmän kuin riittämiin, mutta tapahtumien kulku pysyy hämärän peitossa.
Listaihmisenä Ellen tekee listan kysymyksistä, joihin hän etsii vastausta. Vastaukset löytyvät ihmisten kanssa keskustelemalla, kun osaa kuunnella. Tarpeen tullen ratkaisua etsitään hyvän ruoan äärellä, onhan Ellen intohimoinen keittiövelho. Apuun tarvitaan myös Samuelia, joka löytää netistä mitä tahansa.
Eppu Nuotion teksti on sujuvaa, kirjan henkilöt sympaattisia ja tapahtumat elämänmakuisia. Arvoituksen keskiössä ovat anopit ja miniät, mutta samalla kirjassa seurataan useampaa erilaista rakkaussuhdetta, kun kirjasarjan toisessa osassa pysytään ajan tasalla ensimmäisessä osassa tutuksi tulleiden Ellenin ystävien elämässä. Helppoa ei rakkaus ole kenelläkään.
Kirja edustaa hyvän mielen rikoskirjallisuutta, jossa piinaava jännitys ja väkivalta loistavat poissaolollaan. Anopinhampaan lukee ihan mielikseen.
Jään odottamaan syksyllä ilmestyvää seuraavaa osaa. Silläkin on hauskasti kasvin nimi, Elämänlanka. Toivottavasti sitä ei markkinoida ja arvostella viittauksilla neiti Marpleen. Agatha Christien syntymästä on sentään jo reilusti yli 100 vuotta! Sanavalmiiden ja paljon lukevien kirjallisuusihmisten on aika löytää jo muitakin virstanpylväitä tässä genressä. Ellen Lähde voi tulevaisuudessa olla yksi niistä.
Kirja edustaa hyvän mielen rikoskirjallisuutta, jossa piinaava jännitys ja väkivalta loistavat poissaolollaan. Anopinhampaan lukee ihan mielikseen.
Jään odottamaan syksyllä ilmestyvää seuraavaa osaa. Silläkin on hauskasti kasvin nimi, Elämänlanka. Toivottavasti sitä ei markkinoida ja arvostella viittauksilla neiti Marpleen. Agatha Christien syntymästä on sentään jo reilusti yli 100 vuotta! Sanavalmiiden ja paljon lukevien kirjallisuusihmisten on aika löytää jo muitakin virstanpylväitä tässä genressä. Ellen Lähde voi tulevaisuudessa olla yksi niistä.
***
Eppu Nuotio, Anopinhammas, 2018
Kustantaja: Otava
254 sivua
Eppu Nuotio, Anopinhammas, 2018
Kustantaja: Otava
254 sivua
0 kommenttia