Herkullinen, sakea ja paksu keitto lämmittää mukavasti kylminä päivinä, niin syksyllä, talvella kuin keväälläkin. Kesällä ehkä kaipaa jotain kevyempää.
Käytän tässä ohjeessa mielelläni Colomba-perunoita, jos niitä on saatavilla. Jos ei, valitsen jonkin lajikkeen kiinteän ja jauhoisen välimaastosta. En siis keitoissa tavallisesti käyttämääni kiinteää lajiketta, vaan jonkin hieman jauhoisemman.
800 g 10 % naudanjauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 litraa kanalientä
1 kg Colomba-perunoita
1 ps papuja (pakaste)
1 ps herne-maissi-porkkanaa (pakaste)
1 rkl kuivattua basilikaa
1 rkl kuivattua ruohosipulia
1 tlk (2,5 dl) ruokakermaa
2 rkl perunajauhoja
300 g cheddar-juustoraastetta
Paista jauheliha, sipuli ja valkosipulinkynnet. Siirrä kattilaan. Lisää kanaliemi. Kiehauta. Paloittele joukkoon perunat. Keitä vajaat 10 minuuttia.
Lisää pakastevihannekset, basilika ja ruohosipuli. Jatka keittämistä kunnes perunat ovat kypsiä.
Liuota perunajauhot ruokakermaan ja sekoita keittoon. Anna olla hellalla vielä pari minuuttia. Lisää juustoraaste. Tuo tarjolle, kun juusto on sulanut keiton joukkoon.
Etäkoulu tulee tulevina viikkoina sujumaan hienosti, sillä sekä opettajat että oppilaat ovat mahtavia. Se, jos mikä, on jo ensimmäisellä viikolla tullut selväksi. "Me ollaan kuin kalat vedessä!" tuumasi alakoululaiseni tänään aamiaispöydässä.
Siitä hän sai idean haastaa luokkakaverit ja heidän koulutehtävien parissa ahertavat perheensä askartelemaan omat kalat, jotta saadaan koko hieno parvi kokoon.
Tässä meidän kalat, jotka poika innoissaan teki molemmat.
Tarvikkeet
pahvia
värejä
sakset
sakset
grillitikkuja
teippiä
Leikkaa kala irti pahvista. Teippaa sen taakse grillitikku.
Valmis!
Teko-ohje
Piirrä pahville kala. Ihan millainen haluat. Käytä mielikuvitusta! Väritä ja kuvioi se.Leikkaa kala irti pahvista. Teippaa sen taakse grillitikku.
Valmis!
Poikani risti nämä kalvakat sämpylät Kummitussämpylöiksi. Tarkoitti varmaan, että ne ovat kamalan herkullisia! Ainakin minusta, joka rakastan kesäkurpitsaa leipätaikinassa. Kesäkurpitsaraaste tekee leivästä kuin leivästä vastustamattoman herkun. Kun taikinaan vielä lisätään spelttijyvät, sämpylät alkavat hipoa täydellisyyttä.
12 kpl
25 g hiivaa
1,5 tl suolaa
5 dl haaleaa vettä
1 rkl hunajaa
2 rkl ruokaöljyä
150 g kesäkurpitsaa, raasteena
2 dl keitettyjä spelttihyviä
2 dl kaurajauhoja
10–11 dl vehnäjauhoja
Liuota hiiva ja suola haaleaan veteen. Lisää hunaja, ruokaöljy, kesäkurpitsaraaste ja spelttijyvät. Alusta joukkoon kaura- ja vehnäjauhot. Vaivaa muutama minuutti. Lopeta, kun taikinaan on tullut vaivaamisesta sitkoa.
Peitä liinalla ja anna taikinan kohota huoneenlämmössä puolisen tuntia.
Kaada taikina reilusti jauhotetulle pöydälle, muotoile taikinasta pitkä tanko ja leikkaa siitä 12 sämpylää. Pyöritä paloista sämpylöitä ja nosta ne kahdelle leivinpaperilla suojatulle pellille.
Peitä sämpylät liinalla ja kohota huoneenlämmössä.
Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Jäähdytä ilman liinaa.
Viime lokakuussa postasin miten paprika selvisi paahteisella parvekkeellani. Nyt viimeistään lienee aika kertoa myös tomaattien kohtalo, kun tällä viikolla kylvin jo ensi kesän tomaatit.
Parveke
+ pitkä kasvukausi (alkaa aikaisin keväällä ja jatkuu pitkälle syksyyn)
+ ei juuri ollenkaan tuholaisia
- helteellä sietämättömän kuuma
- vaikea tuulettaa
- kasvit vaativat paljon vettä
Lajikkeet
Tomaatit olivat heräteostos. Lähdin puutarhaliikkeeseen hakemaan paprikansiemeniä, mutta heikkouksissani haksahdin samalla neljään tomaatinsiemenpussiin, vaikka epäilin vahvasti niiden paahtuvan jo taimina hengiltä parvekkeellani.
No, järjen ääni ei siemenkaupassa ole vahvimmillaan. Poikani pitää kirsikkatomaateista, joten ostin naposteltavaksi sekä keltaisia että punaisia pensastomaatinsiemeniä. 'Balconi Yellowta' kehuttiin pussin kyljessä erityisen makeaksi ja 'Bitontoa' satoisaksi. Sydämenmuotoinen 'Heartbreakers' ja raidallinen 'Tigerella' lähtivät mukaani pelkästään hauskan ulkonäkönsä vuoksi.
Kylvö ja taimikasvatus
Ensimmäiset siemenet kylvin yltiöaikaisin, 12. helmikuuta, jolloin multaan pääsi viisi 'Tigerellan' ja kolme 'Bitonton' siementä. Neljä päivää myöhemmin jokainen siemen oli ponnistanut pienellä taimella mullan pinnalle.
Loput siemenet kylvin järjelliseen aikaan 7. maaliskuuta. 'Tigerella' ja 'Bitonto' eivät pettäneet nytkään. Kaikki siemenet itivät. 'Tigerellan' taimia tuli 10 lisää ja 'Bitonton' alkuja kuusi. 'Heartbreakers' Vita F1 pussissa oli 10 siementä, joista lähti kasvuun 9. 'Balconi Yellow'-pussissa oli vain 6 siementä, joista iti 5.
Parvekkeelle tulee tällä taimimäärällä ahdasta. Osa kasveista lähtee ystäville.
Kasvukausi 2019
17. huhtikuuta siirsin kuusi 'Tigerellan' taimenta parvekkeelle, jossa ne saivat aluksi kasvaa pakkasharson alla. Siirto oli tällä kalenteripäivämäärällä riski, mutta ikkunalaudoilla alkoi olla ahdasta.
Taimet lähtivät reippaasti kasvamaan. Viikon päästä viritin niille jo manaillen tukia naruista ja bambukepeistä. Hirveä riesa! Parvekkeelle on vaikea tehdä toimivia virityksiä kasveille, joilla on näin valtaisa kasvuvoima. Siemenpussin tiedoissa kasvien kerrottiin kasvavan 150–200 cm korkeiksi, mutta minulla ne venähtivät lähes kolmemetrisiksi. Loppukesästä ne kiemurtelivat kurittomasti muiden tomaattien seassa, mutta raidalliset tomaatit oli helppo tunnistaa.
Kukinnan alettua ravistelin kukkaterttuja, mutta satoa ei näyttänyt olevan ihmeemmin luvassa. Parvekkeella oli liian lämmin.
Touhua oli enemmän kuin tuloksia, mutta 1.7. saimme lopulta ensimmäiset maistiaiset. Viimeiset 'Tigerellat' poimittiin sisälle punertumaan 6. lokakuuta.
Lajikkeen kerrottiin olevan aikainen, mutta 'Heartbreakers' ja 'Bitonto' tuottivat satoa aiemmin.
Tomaatteja saimme kaiken ähellyksen jälkeen vain 3,7 kiloa. Parveke ei ehkä ollut tälle lajikkeelle sopiva kasvuympäristö, sillä myös maultaan ja tuoksultaan tomaatit olivat vaatimattomia. Ei jatkoon.
'Heartbreakers' Vita F1
'Heartbreakers' ehti ensimmäiseksi ja tuotti satoa jo 29. toukokuuta.
Se oli huoleton kasvatettava. Viimeisen taimen istutin ruukun puutteessa surkean pieneen amppeliin, joka roikkui kesän ohikulkijoiden tönittävänä parvekkeen ovenkahvassa. Sekin tuotti satoa!
Tomaatteja saimme lopulta 4,3 kiloa, vaikka pari kasveista joutui kesän edetessä 'Tigerellan' syleilyyn. Maultaan tomaatit olivat vaatimattomia, mutta ulkonäkö oli hauska. Tomaatit tosiaan olivat sydämenmuotoisia. Halkaistuna ne kaunistivat minkä tahansa salaatin.
'Balconi Yellow'
'Balconi Yellow' oli suurin pettymys. Odotimme siltä paljon, koska sitä kehuttiin erityisen makeaksi. No, meidän haastavan kasvuympäristön parvekkeella maku oli lähinnä vetinen ja mitäänsanomaton.
Lisäksi, lajike tuotti satoa viimeiseksi, satokausi alkoi 3. heinäkuuta. Satoisuuttakaan ei voi kehua. Tomaatteja tuli loppujen lopuksi vain karvan vaille 2 kg. Ei jatkoon.
'Bitonto'
Oma suosikkini oli 'Bitonto'. Ensimmäiset makeat, voimakkaan makuiset tomaatit kypsyivät 23. kesäkuuta ja sen jälkeen satokausi jatkui lokakuulle asti. Se sai koko parvekkeen tuoksumaan huumaavasti tomaatille.
Siemenpussin tietojen mukaan se on kompakti pensastomaatti, joka kasvaa 50–60 cm korkeaksi. Uskokoon ken tahtoo. Meillä useampi taimi venähti reilusti pidemmäksi. Kookkaimmalla korkeutta oli 210 cm.
Satoa tuli 3,1 kiloa.
Tästä kerään siemeniä!
Mitä opin?
Lapsen kanssa tomaatin kasvatus on ihan oma juttunsa, jossa sadolla ei ole niin merkitystä. Vihreäksi viidakoksi muuttuneessa parvekkeessamme riitti puuhaa ja ihmeteltävää jokaiseksi päiväksi – toisinaan maisteltavaakin.
Kotona leijuva muheva tomaatin tuoksu oli sekin elämys, jota tulen kaipaamaan, jos jonakin vuonna jätän tomaatin kasvatuksen väliin.
Tomaatit ovat myös kauniita. Vietin parvekkeella monta iltaa tomaatteja piirtäen. Jokainen kasvi on yksilö, vihreä kasvusto täynnä pehmeän nukkaisia, sulokkaita yksityiskohtia ja lehtiä, joiden ainutkertaiset suonikuviot ovat tomaatin sormenjälki. Se oli niin rauhoittavaa, että voisin melkein kasvattaa tomaatteja pelkkien lehtien takia.
Hurmaavan hapan siemenruisleipä on tämän hetken lempileipäni. Se on tuhdisti hapan ja täynnä herkullisia siemeniä ja jyviä. Leipään kasvaa kuin huomaamatta himo.
Happamassa maussa on aina jotain maagista vetovoimaa. Vai oletko ikinä kuullut ihmisestä joka on syönyt Hapankorppuja vain yhden? Ihan mahdotonta. Samaan tapaan tästä leivästä tulee kuin huomaamatta leikattua toinenkin ohut viipale.
Leivän oiviin ominaisuuksiin kuuluu myös pitkä säilyvyys. Se vain paranee, kun maut päivien kuluessa tasaantuvat.
Ihmetteletkö spelttijyvien määrää? Se tosiaan on hiukan hassu mitta. Hankin äskettäin kokonaisia spelttijyviä isomman satsin. Nyt ne ovat säilytysastiassa, jossa on oma kauha. Kauhan mitta on tuo 1,25 dl. Kukkurallinen desilitra ajaa saman asian. Ei tuo jyvien ja siementen määrä tällaisissa leivissä niin pilkulleen ole. (Huomaan, miten tässä kuuluu näppituntumalla leiponeen isoäitini ääni. Ei mikään ihme. Hänen kanssaan minä opin leipomaan.)
1 leipä
5 dl vettä
2,5 dl kotikaljaa
2,5 dl piimää
kolmannes 50 g:n hiivapalasta
2 rkl hunajaa
1 rkl suolaa
6 dl ruisjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
6 dl ruisjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
4 dl rouhittua ruisrouhetta
1,25 dl kokonaisia spelttijyviä
3 dl pellavansiemeniä
3 dl auringonkukansiemeniä
Sekoita nesteet ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva, hunaja ja suola. Sekoita joukkoon loput aineet ja vaivaa 10 minuuttia. Taikina on todella raskas, joten kone on tässä näppärä apuri.
Peitä taikina liinalla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 48 tunniksi. Aika ei ole niin tunnilleen, mutta parissa päivässä leipä ehtii saada happaman makunsa. Hätäinen ei saa olla. Pitää malttaa.
Toisena päivänä voit kurkata liinan alle. Jos taikinaan on tullut todella kova kuori. Sivele sen päälle hiukan piimää ja survo se taikinaan.
Kaada taikina vuokaan. Yksi leipävuoka tulee piripintaan asti täyteen. Älä säikähdä. Rohkeasti vaan vuoka uuniin. Leipä ei paistettaessa kohoa ja valu reunan yli.
Paista 175 asteen lämmössä kaksi tuntia.
Jäähdytä tiukassa liina- ja voipaperipaketissa, Kun leipä on jäähtynyt, kääri se alumiinifolioon tai muoviin ja anna tekeytyä seuraavaan päivään.
Leikkaa ohuita siivuja ja tarjoa vaikka juusto- tai kurkkuviipaleilla päällystettynä.