Tomaatit olivat heräteostos. Lähdin puutarhaliikkeeseen hakemaan paprikansiemeniä, mutta heikkouksissani haksahdin samalla neljään tomaatinsiemenpussiin, vaikka epäilin vahvasti niiden paahtuvan jo taimina hengiltä parvekkeellani.

No, järjen ääni ei siemenkaupassa ole vahvimmillaan. Poikani pitää kirsikkatomaateista, joten ostin naposteltavaksi sekä keltaisia että punaisia pensastomaatinsiemeniä. 'Balconi Yellowta' kehuttiin pussin kyljessä erityisen makeaksi ja 'Bitontoa' satoisaksi. Sydämenmuotoinen 'Heartbreakers' ja raidallinen 'Tigerella' lähtivät mukaani pelkästään hauskan ulkonäkönsä vuoksi.

Ensimmäiset siemenet kylvin yltiöaikaisin, 12. helmikuuta, jolloin multaan pääsi viisi 'Tigerellan' ja kolme 'Bitonton' siementä. Neljä päivää myöhemmin jokainen siemen oli ponnistanut pienellä taimella mullan pinnalle.

Loput siemenet kylvin järjelliseen aikaan 7. maaliskuuta. 'Tigerella' ja 'Bitonto' eivät pettäneet nytkään. Kaikki siemenet itivät. 'Tigerellan' taimia tuli 10 lisää ja 'Bitonton' alkuja kuusi. 'Heartbreakers' Vita F1 pussissa oli 10 siementä, joista lähti kasvuun 9. 'Balconi Yellow'-pussissa oli vain 6 siementä, joista iti 5.

Parvekkeelle tulee tällä taimimäärällä ahdasta. Osa kasveista lähtee ystäville.

17. huhtikuuta siirsin kuusi 'Tigerellan' taimenta parvekkeelle, jossa ne saivat aluksi kasvaa pakkasharson alla. Siirto oli tällä kalenteripäivämäärällä riski, mutta ikkunalaudoilla alkoi olla ahdasta.

Taimet lähtivät reippaasti kasvamaan. Viikon päästä viritin niille jo manaillen tukia naruista ja bambukepeistä. Hirveä riesa! Parvekkeelle on vaikea tehdä toimivia virityksiä kasveille, joilla on näin valtaisa kasvuvoima. Siemenpussin tiedoissa kasvien kerrottiin kasvavan 150–200 cm korkeiksi, mutta minulla ne venähtivät lähes kolmemetrisiksi. Loppukesästä ne kiemurtelivat kurittomasti muiden tomaattien seassa, mutta raidalliset tomaatit oli helppo tunnistaa.

Kukinnan alettua ravistelin kukkaterttuja, mutta satoa ei näyttänyt olevan ihmeemmin luvassa. Parvekkeella oli liian lämmin.

Touhua oli enemmän kuin tuloksia, mutta 1.7. saimme lopulta ensimmäiset maistiaiset. Viimeiset 'Tigerellat' poimittiin sisälle punertumaan 6. lokakuuta. 

Lajikkeen kerrottiin olevan aikainen, mutta 'Heartbreakers' ja 'Bitonto' tuottivat satoa aiemmin.

Tomaatteja saimme kaiken ähellyksen jälkeen vain 3,7 kiloa. Parveke ei ehkä ollut tälle lajikkeelle sopiva kasvuympäristö, sillä myös maultaan ja tuoksultaan tomaatit olivat vaatimattomia. Ei jatkoon.

'Heartbreakers' ehti ensimmäiseksi ja tuotti satoa jo 29. toukokuuta. 

Se oli huoleton kasvatettava. Viimeisen taimen istutin ruukun puutteessa surkean pieneen amppeliin, joka roikkui kesän ohikulkijoiden tönittävänä parvekkeen ovenkahvassa. Sekin tuotti satoa!

Tomaatteja saimme lopulta 4,3 kiloa, vaikka pari kasveista joutui kesän edetessä 'Tigerellan' syleilyyn. Maultaan tomaatit olivat vaatimattomia, mutta ulkonäkö oli hauska. Tomaatit tosiaan olivat sydämenmuotoisia. Halkaistuna ne kaunistivat minkä tahansa salaatin.

Lapsen kanssa tomaatin kasvatus on ihan oma juttunsa, jossa sadolla ei ole niin merkitystä. Vihreäksi viidakoksi muuttuneessa parvekkeessamme riitti puuhaa ja ihmeteltävää jokaiseksi päiväksi – toisinaan maisteltavaakin.

Kotona leijuva muheva tomaatin tuoksu oli sekin elämys, jota tulen kaipaamaan, jos jonakin vuonna jätän tomaatin kasvatuksen väliin.

Tomaatit ovat myös kauniita. Vietin parvekkeella monta iltaa tomaatteja piirtäen. Jokainen kasvi on yksilö, vihreä kasvusto täynnä pehmeän nukkaisia, sulokkaita yksityiskohtia ja lehtiä, joiden ainutkertaiset suonikuviot ovat tomaatin sormenjälki. Se oli niin rauhoittavaa, että voisin melkein kasvattaa tomaatteja pelkkien lehtien takia.