Sitruuna ja mustikka ovat herkullinen makupari, joka toimii hyvin myös näissä muffineissa.
Muffinien päälle ripoteltu tomusokeri ei ole välttämätön lisä, mutta laikukas mustikkamuffinien pinta ei ole maailman kauneinta katseltavaa, joten tapani on peittää se. Muffinit voi koristella myös keltaisella kuorrutuksella ja ripotella sen päälle silmäniloksi värikästä nonparellisekoitusta, mikä ajaa saman asian.
Tällä kertaa päädyin koristelemaan muffinit kaapista löytyneillä sokerimassoilla, koska niiden viimeinen käyttöpäivä alkoi uhkaavasti lähestyä. Tarkoitus oli tehdä kukkien keskusta erivärisistä suklaarakeista, mutta muksu ehti ensin ja koristelukarkit menivät parempiin suihin. Pelastus löytyi vadelmahillosta, joka ei ole ideaali vaihtoehto tähän tarkoitukseen, mutta tyhjää parempi kuitenkin.
12 muffinia
100 g voita
1,5 dl sokeria
1 muna
1 sitruunan kuori
2 rkl sitruunan mehua
1 tl vaniljauutetta
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1,25 dl piimää
2,5 dl mustikoita
Päälle:
tomusokeria
valkoista ja keltaista sokerimassaa
värillisiä suklaakarkkirakeita
Vaahdota huoneenlämpöinen, pehmeä voi ja sokeri. Lisää mukaan muna hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon sitruunan kuori ja mehu sekä vaniljauute. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää kuivat ainekset vuorotellen piimän kanssa voiseokseen. (Älä sekoita liian innokkaasti, jotta taikina ei sitkisty.) Lopuksi, kääntele taikinan joukkoon varovasti mustikat.
Vuoraa muffinipellin syvennykset paperivuoilla. Jaa taikina vuokiin.
Paista 175-asteessa n. 30 minuuttia. Jäähdytä.
Kauli sokerimassat ohuiksi levyiksi, ota niistä kahdella erikokoisella piparimuotilla kukkia. Peitä muffinien pinta tomusokerilla ja koristele muffinit juuri ennen tarjoilua.
Toisinaan vaatekaapista löytyy kummallisia vaatteita. Omastani löytyi Zaran lämmin neule, joka oli ihan muodoton. Etu- ja takakappale olivat pienen koululaisen kokoa, mutta hihat olivat pitkät ja ulottuivat lapsen polven alapuolelle. V-pääntiestä melkein näkyi napa. Käyttökelvoton. Sinisessä puserossa puolestaan oli leveä ja iso pääaukko, jonka takia pusero oli jäänyt käyttämättä.
Kumpaakaan puseroa ei ikipäivänä käytettäisi. Ne siis olivat mitä parasta kokeilumateriaalia. En menettäisi mitään, jos yrittäisin ommella niistä lapselle jotain käyttökelpoista, mutta kokeilu epäonnistuisi.
Päätän yhdistää puserot yhdeksi uudeksi, käyttökelpoiseksi paidaksi.
Ensimmäiseksi pitää ratkaista kahden kurjan, eli pääaukon, muokkaus. Mittailen ja vertailen paitoja ja huomaan, että sininen ulottuu juuri ja juuri ruskean olkapäästä resoriin. Tartun reippaasti leikkuriin ja irrotan sinisestä paidasta etumuksen: suora linja olkapäästä helmaan ja pyöreän helman tasaus suoraksi.
Projekti etenee näppituntumalla. Sovitan sinistä kappaletta ruskean puseron päälle. Se peittää mukavasti liian syvän V-pääntien alaosan. Sinisenkin puseron pääntie asettuu siististi paikalleen vaikka asettelen sen alkuperäistä puseroa kapeammin, ruskean puseron pääntien levyiseksi. Kaikki ok.
Siksakkaan sinisen kappaleen reunat sinisellä siksakilla. Nuppineulaan palan kiinni ruskeaan puseroon ja ompelen sen mustalla siksakilla paikoilleen.
Seuraavaksi on ratkaistava hihaongelma. Ne voisi vain huomaamattomasti lyhentää ja jättää kokonaan ruskeaksi, mutta silloin sininen etukappale jäisi yksin ja näyttäisi oudolta, erilliseltä lisältä. Hihoihin on syytä saada mahdollisimman paljon sinistä - ja sitähän minulla on vielä lähes yhden paidan verran.
Leikkaan hihansuut irti ruskean puseron hihoista. Pala on suunnilleen kaksi kertaa resorin korkuinen. Poistan hihasta pitkän pätkän ja jätän jäljelle jäävän hihan yläosan paikalleen puseroon. Nyt hiha on kahdessa palassa ja tarvittavaa mittaa lyhempi.
Leikkaan sinisestä puserosta hihansuun irti ja siksakkaan leikatun reunan. Työnnän palan ruskean puseron resorin sisään, kiinnitän hihansuut muutamalla nuppineulalla toisiinsa ja ompelen ne siksakilla yhteen.
Leikkaan sinisen puseron hihasta valmiin "renkaan". Siksakkaan sinisellä langalla palan reunat. Pujotan sen resorin päälle ja nuppineulaan paikkaan, jossa se peittää äsken ompelemani siksaksauman. Siksakkaan palan kahdella mustalla siksakilla kiinni resoriin.
Ompelen siksakilla kaksi ruskeaa hihapalaa kiinni toisiinsa.
Leikkaan sinisen puseron takakappaleesta yhtä leveän kaitaleen kuin äsken leikkasin sen hihasta ja siksakkaan sinisellä langalla palan reunat. Kiinnitän palan nuppineuloilla paikkaan, jossa se peittää äskeisen ruskeat hihan osat yhdistävän sauman. Ompelen palan kahdella mustalla siksakilla kiinni hihaan.
Valmis. Kahdesta kelvottomasta puserosta tuli paita, jota on paljon pidetty.Ompelen siksakilla kaksi ruskeaa hihapalaa kiinni toisiinsa.
Leikkaan sinisen puseron takakappaleesta yhtä leveän kaitaleen kuin äsken leikkasin sen hihasta ja siksakkaan sinisellä langalla palan reunat. Kiinnitän palan nuppineuloilla paikkaan, jossa se peittää äskeisen ruskeat hihan osat yhdistävän sauman. Ompelen palan kahdella mustalla siksakilla kiinni hihaan.
Näin keväällä minuun iskee sitruunanhimo, minkä vuoksi tämä resepti on juuri nyt usein käytössä, mutta kyllä meillä Sitruunaperunoita tarjotaan ympäri vuoden. Ne ovat mukavaa vaihtelua keitetyille perunoille ja aivan mahtava lisä lihapullille.
Kaksi pellillistä tuntuu ehkä suurelta määrältä, mutta perunat ovat niin herkullisia, että ainakin meillä kotijoukkoihin uppoa nopeasti isompikin satsi.
2 pellillistä
2 kg kiinteitä perunoita
1,5 dl vettä
1,5 dl oliiviöljyä
2 sitruunan mehu
5 valkosipulinkynttä
mustapippuria
suolaa
0,5 dl korppujauhoja
(oreganoa, timjamia tai rosmariinia)
Pese perunat, viipaloi ne ohuehkoiksi viipaleiksi ja levitä kahdelle uunipellille.
Sekoita vesi, öljy ja sitruunamehu. Paloittele pieninä paloina joukkoon valkosipulinkynnet. Mausta makusi mukaan suolalla ja mustapippurilla. Sekoita ja kaada perunoiden päälle.
Paista perunoita 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Ota pellit uunista. Ripottele perunoiden päälle korppujauhoja (ja halutessasi myös kuivattua tai tuoretta yrttisilppua). Sekoita kunnolla ja paista vielä toiset 20 minuuttia. Perunat ovat valmiit, kun ne ovat rapeita ja kullanruskeita.
Huittisissa asuva isotätini on vuosikymmeniä leiponut samaa matalaa, kakkomaista hapanjuurileipää. Hyvää reseptiä ei ole ollut tarpeen muuttaa. Aiemmin tosin osa jauhoista oli kuulemma ruisjauhoja. Nykyisin vehnäjauhojen kaveriksi on noussut kauralese, "ku pruukava sitä nii kehua syrämmel hyväks".
Reseptiä hän ei ole koskaan käyttänyt, mutta tässä leipomista vierestä seuraten talteen ottamani ohje.
Ja täällä lisää tätini leipomismuistoja 1900-luvun alkupuolelta. Kannattaa lukea!
1 leipä
2 dl juurta
2 dl vettä
1 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
0,5 dl kauralesettä
6 dl vehnäjauhoja
Sekoita juuritaikina ja vesi. Lisää rypsiöljy, suola ja kauraleseet. Alusta lopuksi joukkoon vehnäjauhot ja vaivaa taikinaa reilut 5 minuuttia. (Huomaa, että jauhojen määrä on arvio. Tarkkaa desimittaa ei voi sanoa, koska se riippuu hapanjuuren tanakkuudesta. Oma juureni on jotain paksun vellin ja löysän puuron välillä. Löydät oikean jauhomäärän omaan taikinaasi, kun lisäilet jauhoja joukkoon vähän kerrallaan.)
Peitä taikinakulho liinalla ja jätä taikina huoneenlämpöön tunniksi.
Leivo taikina matalaksi, pyöreäksi leiväksi ja nosta se leivinpaperilla suojatulle pellille. Ripottele päälle jauhoja, peitä liinalla ja kohota 6–8 tuntia.
Aseta uuniin vesiastia ja kuumenna uuni 200-asteiseen. Ripottele leivän päälle vielä lisää jauhoja, jos tarve vaatii ja paista leipää 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia. Laske uunin lämpö 150-asteeseen ja paista vielä 30 minuuttia.
Jäähdytä ritilällä.
Rakastan pipojen tuunausta! Kaapissani on vetolaatikollinen pipoja, joita ei jostain syystä käytetä. Syitä on monia: malli ei näytä päässä hyvältä, neulokseen on tullut reikä, materiaali on käytössä nyppyyntynyt tai pipo on kulahtanut pesussa muodottomaksi. Ne kaikki odottavat siellä siististi pinottuina muokkausta. Ihanaa!
Pipojen tuunaus on nopea ja helppotekoinen projekti, jossa saan päästää luovuuteni vapaasti mellastamaan. Kerran vauhtiin päästyäni haluaisin tehdä niitä vaikka kuinka monta. En millään malttaisi lopettaa! Samalla tulee kierrätettyä tekstiilijätettä, jota on kaatopaikat pullollaan. Miksi heittää pois, kun voi käyttää uudelleen?
kulahtanut patapipo
Päälliskankaan saan pojan pieneksi käyneestä T-paidasta, jossa on pipon koristeeksi valmiina komea Snakes on Tour -applikaatio ja kyynärpäissä ristillä kuvioitu soikio.
Pohjana olevan pipon haluan aina kokonaan piiloon. Siitä tulee vain vuori. Aloitan siis ompelemalla pipon reunaan vanhasta T-paidasta leikatusta kankaanpalasta käänteen. Voisin ottaa reunuksen turkoosista kankaasta, joka on pipon päämateriaali, mutta tyyliini kuuluu monimuotoisuus, joten leikkaan trikoon tummanharmaasta puserosta, joka sattuu olemaan juuri samaa väriä kuin applikaation pohja. Tikiksi valitsen neulos- ja trikoopipoissa kapean siksakin, joka joustaa käytössä. Pipon sisäpuolelle teen reunukseen siistin käänteen, mutta pipon ulkopuolella jätän kankaan reunan siksakilla huoliteltuna suorana päähineen pinnalle. (Se peittyy myöhemmin.)
Vuoripipon mallia ei tarvitse säilyttää. Tästä piposta haluan tehdä täytekakun mallisen tötterön, joka asettuu löysästi pohjan päälle. Kakun reunan ompelen T-paidan applikoidusta etukappaleesta ja päällisen hihasta, josta saan hattuun kivasti toisenkin applikaation. Työ etenee vaivattomasti ja nopeasti, kun hyödynnän valmiit koristeet.
Kun "täytekakku" on valmis, nuppineulaan sen kiinni vuoripipoon, aluksi ommeltu tummanharmaa reunus ja päällinen lähes kiinni toisissaan, päällisen reuna käänteen reunan tapaan siksakattuina. Tarkistan päällisen istuvuuden ja ompelen sen paikoilleen.
Nyt pipo onkin jo lähes valmis. Viimeistelen sen turkoosilla, 6 cm leveällä kangaskaitaleella, jonka reunat olen kääntänyt molemmilta sivuilta 1,5 cm soiron keskelle. (Nauhan leveydeksi jää 3 cm.) Silitän kaitaleen muotoonsa ja ompelen sen kahdella erivärisellä siksakilla päällisen ja reunakäänteen yhtymäkohtaan, jolloin se peittää näiden siksakreunat.
Ja sitten, päähän vaan ja käyttöön!
Kierrätysmateriaalit
2 T-paitaakulahtanut patapipo
Teko-ohje
Kuvan päähineen pohjana on tuulenpitävä "patapipo", joka on malliltaan pieni ja päänmyötäinen. Se oli päätynyt kaapin tuunauspinoon, koska se on käytössä pahasti nyppyyntynyt. Tähän projektiin se on kuitenkin ihan omiaan.Päälliskankaan saan pojan pieneksi käyneestä T-paidasta, jossa on pipon koristeeksi valmiina komea Snakes on Tour -applikaatio ja kyynärpäissä ristillä kuvioitu soikio.
Pohjana olevan pipon haluan aina kokonaan piiloon. Siitä tulee vain vuori. Aloitan siis ompelemalla pipon reunaan vanhasta T-paidasta leikatusta kankaanpalasta käänteen. Voisin ottaa reunuksen turkoosista kankaasta, joka on pipon päämateriaali, mutta tyyliini kuuluu monimuotoisuus, joten leikkaan trikoon tummanharmaasta puserosta, joka sattuu olemaan juuri samaa väriä kuin applikaation pohja. Tikiksi valitsen neulos- ja trikoopipoissa kapean siksakin, joka joustaa käytössä. Pipon sisäpuolelle teen reunukseen siistin käänteen, mutta pipon ulkopuolella jätän kankaan reunan siksakilla huoliteltuna suorana päähineen pinnalle. (Se peittyy myöhemmin.)
Vuoripipon mallia ei tarvitse säilyttää. Tästä piposta haluan tehdä täytekakun mallisen tötterön, joka asettuu löysästi pohjan päälle. Kakun reunan ompelen T-paidan applikoidusta etukappaleesta ja päällisen hihasta, josta saan hattuun kivasti toisenkin applikaation. Työ etenee vaivattomasti ja nopeasti, kun hyödynnän valmiit koristeet.
Kun "täytekakku" on valmis, nuppineulaan sen kiinni vuoripipoon, aluksi ommeltu tummanharmaa reunus ja päällinen lähes kiinni toisissaan, päällisen reuna käänteen reunan tapaan siksakattuina. Tarkistan päällisen istuvuuden ja ompelen sen paikoilleen.
Nyt pipo onkin jo lähes valmis. Viimeistelen sen turkoosilla, 6 cm leveällä kangaskaitaleella, jonka reunat olen kääntänyt molemmilta sivuilta 1,5 cm soiron keskelle. (Nauhan leveydeksi jää 3 cm.) Silitän kaitaleen muotoonsa ja ompelen sen kahdella erivärisellä siksakilla päällisen ja reunakäänteen yhtymäkohtaan, jolloin se peittää näiden siksakreunat.
Ja sitten, päähän vaan ja käyttöön!
Kukaan meidän perheestä ei tunnustaudu piimäkorppujen ystäväksi, eikä kukaan koskaan pyydä leipomaan niitä, mutta kun niitä on leivottu, ne syödään hetkessä kaikki.
40 kpl
3 dl rasvatonta piimää
25 g hiivaa
0,75 tl suolaa
0,5 dl siirappia
1,5 tl pomeranssinkuorta
1,5 tl fenkolia
3 tl kuminaa
10 kuivattua aprikoosia
2 dl sihtiruisjauhoja
4 dl hiivaleipäjauhoja
Liuota hiiva ja suola kädenlämpöiseen piimään. Lisää joukkoon siirappi, mausteet ja rusinankokoisiksi paloiksi leikatut aprikoosit. Sekoita. Vaivaa sihtiruisjauhot ja hiivaleipäjauhot taikinaan. Kohota.
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja taittele taikinaa lastan avulla reunalta keskelle, kunnes jokainen kohta reunalta on taitettu. Muotoile taikinasta käsien väliin mukavasti sopiva neliö ja nosta se 20 x 20 cm kokoiseen, öljyttyyn vuokaan. Taputtele taikina öljytyin käsin vuokaan sopivaksi.
Kohota liinan alla puoli tuntia.
Paista 175 asteessa 50–60 minuuttia. Ota leipä vuoasta ja anna sen jäähtyä hetki. Leikkaa leipä kahtia ja viipaloi se 40 palaan. Aseta viipaleet leivinpellille ja kuivata niitä uunissa 75 asteessa pari tuntia välillä paloja käännellen.
Helppotekoinen pataleipä on viime vuosina noussut kotileipureiden rakkaiden vanhojen ruokaohjeiden rinnalle klassikkoreseptiksi, josta kaikki pitävät.
Perusohje lienee jo useimmille tuttu. Leipä on herkullista! Ohjetta ei ole mitään tarvetta muuttaa. Mutta, ihminen on vaihtelunhaluinen, joten tällä kertaa maustoin leivän rosmariinilla ja oliiviöljyllä, ja käytin vehnäjauhojen sijaan karkeita sämpyläjauhoja.
1 leipä
Perusohje lienee jo useimmille tuttu. Leipä on herkullista! Ohjetta ei ole mitään tarvetta muuttaa. Mutta, ihminen on vaihtelunhaluinen, joten tällä kertaa maustoin leivän rosmariinilla ja oliiviöljyllä, ja käytin vehnäjauhojen sijaan karkeita sämpyläjauhoja.
1 leipä
1. päivä
3,5 dl kädenlämpöistä vettä
herneen kokoinen pala hiivaa
1 tl suolaa
1 tl rosmariinia
3 rkl oliiviöljyä
herneen kokoinen pala hiivaa
1 tl suolaa
1 tl rosmariinia
3 rkl oliiviöljyä
8 dl sämpyläjauhoja (vehnäjauhoja + vehnärouhetta+ kauraleseitä)
Sekoita ainekset tasaiseksi seokseksi. Peitä kulho liinalla ja jätä taikina huoneenlämpöön 22–24 tunniksi.
2. päivä
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile siitä leipä. Peitä liinalla ja kohota 30 minuuttia.
Pane rautapata kansineen uuniin ja kuumenna uuni 225 asteeseen. Kaada kohonnut leipä kuumaan rautapataan ja pane kansi päälle. Paista 30 minuuttia. Poista kansi ja paista vielä 15 minuuttia.
Jäähdytä ritilällä ilman liinaa.
Lapsen huoneen remontissa eniten päänvaivaa aiheutti vuode. Pitkään mietimme parvisängyn hankintaa, mutta mieleisiä ei ollut tarjolla ja huonekaluna se olisi ollut huoneessa kovin hallitseva.
Yhtenä iltana asiaa pohtiessamme katse osui huoneen kiinteisiin, seinään upotettuihin kaappeihin, joiden 50-luvulta peräisin olevat ovet olivat tulleet käyttöikänsä päähän ja olivat hankalat käyttää. Siinähän se ratkaisu on! Mitta käteen: syvyys 65 cm, aukko 210 cm ja sisätilan leveys 235 cm. Olemassa oleva runkopatja 210 x 80 cm. Yhteen soviteltavissa.
Aloitin purkutyöt innokkaasti ennen kuin olin edes suunnitellut projektia loppuun asti. Kuvassa on jo neljä ovea ja kaapin kaksi väliseinää poistettu.
Takaseinän rappaus on väliseinien kohdalta tasoitettu, mutta ei vielä hiottu. Aukon keskeltä on poistettu pystysuora tukipalkki, minkä vuoksi aukon yläosa on tuettu uudella tukipuulla.
Sitten tuli pakolllinen tauko. Minulla oli ollut puutavaraa ja kulmarautoja varastossa, mutta nyt täydennystä piti hakea kaupasta.
Syvennyksen seinän ja katon rajan siistin L-listalla. Peitelistalla peitin myös kaapin ovien saranoiden jäljet ja uuden tukipalkin yläreunan. Syvennyksen katossakin oli hieman korjattavaa. Siihen oli jäänyt ikävät rajakohdat purettujen väliseinien kohdalle. Niihin sain laudat puretusta kuljetuslavasta.
Kun seinä oli hiottu, maalasin syvennyksen kolmeen kertaan turkoosilla Empire-kalustemaalilla, jota olen käyttänyt myös huoneen kalusteissa, esimerkiksi kuvan jakkarassa. Seinän alaosan jätin maalaamatta, koska se jää sängyn rungon taakse piiloon.
Sängyn rungon ajattelin tehdä laatikostoista, joihin saisin osan purettujen kaappien tavaroista. Aikani etsittyäni löysin sopivat kalusteet Ikeasta.
Syvennyksen oikeaan reunaan rakensin 45x45-puuparrusta 78 cm korkean, suorakaiteen muotoisen tuen ja ruuvasin sen seinään kiinni. Samalla kiinnitin seinään lukulampun ja aarrekaapin, koska työ oli helpointa tehdä nyt, kun sängyn rungoksi tulevat kaapit eivät ole tiellä.
Pitkälle takaseinälle kiinnitin 2 keittiökaappia, jotka nostin jalkasarjalla samaan korkeuteen eteen tulevien kahden MALM-lipaston kanssa.
Alla olevassa valokuvassa kaapit ovat vielä sikin sokin syvennyksessä, mutta idea alkaa tässä jo hahmottua. Kuvan alalaidassa näkyy lattiaan ruuvattu liimapuupalkki, joka nostaa lattian samaan tasoon syvennyksen laudoituksen kanssa. Sängyn runkohan tulee 15 cm ulos syvennyksestä.
Lipastot kiinnitin kulmaraudalla lattiaan. Ennen työhön ryhtymistä on hyvä vatupassilla tarkistaa, että lipastojen tasot ovat samalla korkeudella. Ja eikös, vanhalla talolla on vanhan talon juonet! Huomasin, että lattia ei ole aivan suora ja oikaisin sen toisen lipaston alta palalla vaneria.
Rakenne tukevoitui entisestään, kun kiinnitin keittiökaapit ja lipastot metallilaatoilla toisiinsa. Lopulta ruuvasin kaapistojen päälle vanerilevyn, joka peitti sängyn rungon ulkopuolelle, seinän ja patjan väliin jäävät aukot.
Merkitsin runkopatjan paikan vaneriin ja ruuvasin kulmiin neljä puupalaa, jotka jäävät piiloon patjan rungon sisäpuolelle. Kun paikka on ilman väljyysvaraa mitattu, ne pitävät patjan tukevasti paikoillaan.
Viimeksi siistin laatikoiden eteen lattiaan kiinnitetyn liimapuupalkin peitelistalla ja projekti alkoi olla jo loppusuoralla.
MALM-lipastojen väliin toivon vielä löytäväni mittoihin sopivan avohyllyn. Jos sitä ei löydy, rakennan sen vanerista. Väliajaksi siistin tilan ohuilla vanerilevyillä.
Varsinainen vuode oli jo tehty. Aukon sivut ja rungon valkoiset osat maalasin pesua kestävällä seinämaalilla samanaikaisesti, kun maalasin huoneen seinät valkoiseksi.
Sitten tarvitsi enää nostaa runkopatja paikoilleen ja sijata vuode. Muksu kiipesi heti uuteen pesäänsä ja sinne on sittemmin Aku Ankkojen kanssa mielelllään linnoittauduttu.
Tarvikkeet
2 EKET-keittiö kaappia 35x35x70 cm
2 valkoista MALM-lipastoa 80x78 cm
8 kpl CAPITA-jalkoja
2 tukipalkkia 45x45 mm
1 liimapuupalkki
pieni puulava
pala vaneria
6 puista L-listaa 32x28 mm
1 suora peitelista, lev 18 mm
1 suora peitelista, lev 32 mm
12 kulmarautaa 40x40 mm
2 kulmarautaa 40x60 mm
4 kiinnitysrautaa
ruuveja
turkoosia maalia
valkoista maalia
Viimeisimmässä remontissa poistin kaksi kaappia, joista jäi muistoksi avaimet, joita ei enää tarvita lukkojen aukaisemiseen. Ne olivat sytyke tämän meikkipussin ideaan. Avain on tosin pelkkä koriste. Meikit pitää tallessa läpän alla oleva vetoketju.
Huomioi materiaaleja valitessasi, että metalli on painavaa. Päälliskankaan pitää olla paksua ja tukevaa, jotta työ säilyttää ryhtinsä, eikä lysähdä avaimen painosta kasaan. Paksu farkkukangas on hyvä valinta. Meikkipussi syntyy yhdestä housun lahkeesta.
Koko
Korkeus 20 cm ja leveys 20 cm.
Tarvikkeet
50 cm pätkä harmaiden farkkujen lahjetta
42 x 22 cm pala ohutta vuorikangasta
20 cm pitkä vetoketju
pieni hakasuljin
10 cm korkea avain
Leikkaaminen
Leikkaa lahkeesta kaksi 22 x 22 cm ja kaksi 17 x 22 cm kappaletta sekä yksi 15 x 4 cm, yksi 4 x 7 cm ja yksi 4 x 11 cm pala.
Vuorikankaasta leikataan yksi 42 x 22 cm kappale.
Kaikki leikatut osat sisältävät 1 cm saumavarat.
Ompeleminen
Ensin ommellaan meikkipussin läppä. Taita 15 x 4 cm kaitaleen molemmat reunat 1 cm kankaan keskelle siten, että saat 15 x 2 cm nauhan. Silitä. Pujota avain nauhaan. Aseta nauha pitkän sivun suuntaisesti keskelle läpän oikeaksi puoleksi tulevaa 17 x 22 cm palaa siten, että nauha päättyy 4,5 cm ennen kankaan reunaa. Nuppineulaa nauha paikalleen. Ompele.
Huolittele siksakilla 17 x 22 cm palan avainnauhan puoleinen pitkä sivu ja toisesta vastaavasta palasta kumpi tahansa pitkä sivu. Aseta kankaat oikeat puolet vastakkain. Ompele kaikki sivut yhteen, mutta jätä avainnauhan puoleiselle sivulle kääntöaukko. Leikkaa pois kulmien liiat saumavarat. Huolittele vielä huolittelemattomat saumat. Käännä. Silitä.
Käännä aukon saumavarat läpän sisään. Silitä. Tikkaa läppä 3 mm päästä reunasta.
Huolittele siksakilla 4 x 11 cm palan reunat. Taita kaitaleen molemmat reunat 1 cm kankaan keskelle siten, että saat 2 x 11 cm nauhan. Silitä. Tikkaa 3 mm päästä reunasta.
Käännä näin syntyneen nauhan päät 1 cm nauhan alle ja nuppineulaa se keskelle 22 x 22 cm kangasta, nauhan alalaita 6,5 cm kankaan reunasta. Ompele nauha alla olevaan kankaaseen 3 mm päästä nauhan reunasta, mutta jätä keskelle avainta varten 2 cm ompelematon kohta. Huolittele molemmat 22 x 22 cm palat siksakilla.
Ota toinen 22 x 22 cm pala ja aseta läppä sen oikealle puolelle. Kohdista läpän reunat 1 cm päähän kangaspalan molemmista sivuista ja läpän reuna 4 cm kankaan yläreunasta siten, että läppä ja kangas ovat 4 cm päällekkäin. Ompele aiemmin ompelemaasi tikkausta seuraten läppä kiinni alla olevaan kankaaseen.
Ompele vetoketju kiinni molempien 22 x 22 cm palojen yläreunaan.
Huolittele siksakilla 4 x 7 cm palan reunat. Taita kaitaleen molemmat reunat 1 cm kankaan keskelle siten, että saat 2 x 7 cm nauhan. Silitä. Pujota haka nauhaan. Taita nauha kaksinkerroin. Tikkaa taitettu nauha haan takaa ja 3 mm päästä reunoista.
Aseta 22 x 22 cm kappaleet oikeat puolet vastakkain. Työnnä hakanauha paikalleen meikkipussin oikeaan sivuun. Ompele palojen kaikki 3 sivua yhteen. Käännä. Silitä.
Huolittele vuorikankaasta leikatun 42 x 22 cm kankaan reunat siksakilla. Taita kappale oikeat puolet vastakkain pitkältä sivulta kaksinkerroin. Ompele sivut yhteen.
Aseta vuorikankaasta tehty pussi päällyskankaasta tehdyn pussin päälle kankaiden nurjat puolet vastakkain. Taita vuoren 1 cm saumavara nurjalle ja ompele vuoren suu piilopistoilla vetoketjun reunaan. Käännä. Silitä tarpeen mukaan.
