Rakastan pipojen tuunausta! Kaapissani on vetolaatikollinen pipoja, joita ei jostain syystä käytetä. Syitä on monia: malli ei näytä päässä hyvältä, neulokseen on tullut reikä, materiaali on käytössä nyppyyntynyt tai pipo on kulahtanut pesussa muodottomaksi. Ne kaikki odottavat siellä siististi pinottuina muokkausta. Ihanaa!
Pipojen tuunaus on nopea ja helppotekoinen projekti, jossa saan päästää luovuuteni vapaasti mellastamaan. Kerran vauhtiin päästyäni haluaisin tehdä niitä vaikka kuinka monta. En millään malttaisi lopettaa! Samalla tulee kierrätettyä tekstiilijätettä, jota on kaatopaikat pullollaan. Miksi heittää pois, kun voi käyttää uudelleen?
kulahtanut patapipo
Päälliskankaan saan pojan pieneksi käyneestä T-paidasta, jossa on pipon koristeeksi valmiina komea Snakes on Tour -applikaatio ja kyynärpäissä ristillä kuvioitu soikio.
Pohjana olevan pipon haluan aina kokonaan piiloon. Siitä tulee vain vuori. Aloitan siis ompelemalla pipon reunaan vanhasta T-paidasta leikatusta kankaanpalasta käänteen. Voisin ottaa reunuksen turkoosista kankaasta, joka on pipon päämateriaali, mutta tyyliini kuuluu monimuotoisuus, joten leikkaan trikoon tummanharmaasta puserosta, joka sattuu olemaan juuri samaa väriä kuin applikaation pohja. Tikiksi valitsen neulos- ja trikoopipoissa kapean siksakin, joka joustaa käytössä. Pipon sisäpuolelle teen reunukseen siistin käänteen, mutta pipon ulkopuolella jätän kankaan reunan siksakilla huoliteltuna suorana päähineen pinnalle. (Se peittyy myöhemmin.)
Vuoripipon mallia ei tarvitse säilyttää. Tästä piposta haluan tehdä täytekakun mallisen tötterön, joka asettuu löysästi pohjan päälle. Kakun reunan ompelen T-paidan applikoidusta etukappaleesta ja päällisen hihasta, josta saan hattuun kivasti toisenkin applikaation. Työ etenee vaivattomasti ja nopeasti, kun hyödynnän valmiit koristeet.
Kun "täytekakku" on valmis, nuppineulaan sen kiinni vuoripipoon, aluksi ommeltu tummanharmaa reunus ja päällinen lähes kiinni toisissaan, päällisen reuna käänteen reunan tapaan siksakattuina. Tarkistan päällisen istuvuuden ja ompelen sen paikoilleen.
Nyt pipo onkin jo lähes valmis. Viimeistelen sen turkoosilla, 6 cm leveällä kangaskaitaleella, jonka reunat olen kääntänyt molemmilta sivuilta 1,5 cm soiron keskelle. (Nauhan leveydeksi jää 3 cm.) Silitän kaitaleen muotoonsa ja ompelen sen kahdella erivärisellä siksakilla päällisen ja reunakäänteen yhtymäkohtaan, jolloin se peittää näiden siksakreunat.
Ja sitten, päähän vaan ja käyttöön!
Kierrätysmateriaalit
2 T-paitaakulahtanut patapipo
Teko-ohje
Kuvan päähineen pohjana on tuulenpitävä "patapipo", joka on malliltaan pieni ja päänmyötäinen. Se oli päätynyt kaapin tuunauspinoon, koska se on käytössä pahasti nyppyyntynyt. Tähän projektiin se on kuitenkin ihan omiaan.Päälliskankaan saan pojan pieneksi käyneestä T-paidasta, jossa on pipon koristeeksi valmiina komea Snakes on Tour -applikaatio ja kyynärpäissä ristillä kuvioitu soikio.
Pohjana olevan pipon haluan aina kokonaan piiloon. Siitä tulee vain vuori. Aloitan siis ompelemalla pipon reunaan vanhasta T-paidasta leikatusta kankaanpalasta käänteen. Voisin ottaa reunuksen turkoosista kankaasta, joka on pipon päämateriaali, mutta tyyliini kuuluu monimuotoisuus, joten leikkaan trikoon tummanharmaasta puserosta, joka sattuu olemaan juuri samaa väriä kuin applikaation pohja. Tikiksi valitsen neulos- ja trikoopipoissa kapean siksakin, joka joustaa käytössä. Pipon sisäpuolelle teen reunukseen siistin käänteen, mutta pipon ulkopuolella jätän kankaan reunan siksakilla huoliteltuna suorana päähineen pinnalle. (Se peittyy myöhemmin.)
Vuoripipon mallia ei tarvitse säilyttää. Tästä piposta haluan tehdä täytekakun mallisen tötterön, joka asettuu löysästi pohjan päälle. Kakun reunan ompelen T-paidan applikoidusta etukappaleesta ja päällisen hihasta, josta saan hattuun kivasti toisenkin applikaation. Työ etenee vaivattomasti ja nopeasti, kun hyödynnän valmiit koristeet.
Kun "täytekakku" on valmis, nuppineulaan sen kiinni vuoripipoon, aluksi ommeltu tummanharmaa reunus ja päällinen lähes kiinni toisissaan, päällisen reuna käänteen reunan tapaan siksakattuina. Tarkistan päällisen istuvuuden ja ompelen sen paikoilleen.
Nyt pipo onkin jo lähes valmis. Viimeistelen sen turkoosilla, 6 cm leveällä kangaskaitaleella, jonka reunat olen kääntänyt molemmilta sivuilta 1,5 cm soiron keskelle. (Nauhan leveydeksi jää 3 cm.) Silitän kaitaleen muotoonsa ja ompelen sen kahdella erivärisellä siksakilla päällisen ja reunakäänteen yhtymäkohtaan, jolloin se peittää näiden siksakreunat.
Ja sitten, päähän vaan ja käyttöön!
0 kommenttia