Minulla on ollut tapana kierrellä puutarhoja kameran kanssa heinäkuussa, kun puutarhan harrastajat avaavat ovensa Avointen puutarhojen päivänä. Hurmaavat puutarhat tarjoavat roppakaupalla ideoita ja kuvattavaa. Samalla tarjoutuu tilaisuus tavata muita kotipuutarhureita ja vaihtaa kokemuksia. Usein matkaan on lähtenyt myös myynnissä ollut taimi tai siemeniä kasvista, joka on puutarhassa ihastuttanut loistollaan.
Reissu on ollut joka vuosi mahtava kokemus, josta on saanut iloa ja virtaa pitkäksi aikaa. Tänä vuonna retki Savikulmalle Mynämäkeen tarjosi monta yllätystä.
Savikulma
Suorsalantie 40, Korvensuu, Mynämäki
Pihalle tullessa on helppo arvata mistä paikka on saanut nimensä. Vanhan tallin saviseinät kiinnittävät heti tulijan huomion. Yllättävä materiaali saa uteliaisuuden heräämään. Mitä muuta puutarhalla on tarjota?
Toinen yllätys seuraa heti ensimmäisen jälkeen. Käy ilmi, että puutarha ei olekaan täysin yksityispuutarha. Yksityinen mökkipuutarha on auki tapahtumien yhteydessä ja ennalta sopien ryhmille koko kesän. Samalla on mahdollisuus nauttia kahvilan tarjoiluista. Savikulmalla voi myös saunoa, yöpyä ja tehdä pyörä- ja kanoottiretkiä.
Edellä mainittu johtaa toiseen yllätykseen. Huomaan saavani enemmän ideoita mökkeilyyn ja pienen puutarhan rajallisen tilan hyödyntämiseen kuin varsinaisesti puutarhaan. Mökkikuume alkaa vaivata todella pahasti! Kokonaisuus on vehreä kesäparatiisi, jossa 1800-luvun hirsistä rakennettu sauna kutsuu seireenin tavoin lauteilleen.
Mutta älä luule, että puutarha on mitätön! Yksistään se on pienen puutarhamatkan arvoinen. Pihaa on taitavasti maisemoitu. Tontin riesana olleet kivet on hyödynnetty rakentamalla niillä korkeuseroja, kulkuväyliä ja tiloja puutarhaan. Rakennusten paikat ja niiltä avautuvien näkymien suunta on myös hienosti harkittu. Puutarhasta on muokattu neliöitään suurempi.
Vierailupäivänä kukkapenkistä esiin nousevat erityisesti pioniunikot. Omaa silmääni viehättävät myös jo kukkineiden unikoiden kauneus. Täällä voisin viettää onnellisen päivän vesiväreillä maalaten.
Vierailupäivänä kukkapenkistä esiin nousevat erityisesti pioniunikot. Omaa silmääni viehättävät myös jo kukkineiden unikoiden kauneus. Täällä voisin viettää onnellisen päivän vesiväreillä maalaten.
Taitavan puutarhurin taidonnäytteenä myös puutarhassa kuljetaan yllätyksestä toiseen. Auringonpaisteessa kylpevien unikkojen viereltä löytyy ruusujen salaperäinen maailma.
Kasviyhdistelmät ovat tarkkaan harkittuja. Tämä punavalkoinen pari vie ajatukseni 1400-luvulla käytyyn ruusujen sotaan, vaikka punaisen Lancasterin suvun ruusun parina ei ole Yorkin valkoista ruusua, vaan orvokki. Raikas ja hieno väriyhdistelmä, jota harvemmin näkee näin puhtaana suomalaisessa puutarhassa.
Puutarhan paikka Laajoen ja kosken partaalla on ainutlaatuinen. Pihalta aukeaa rauhallisia, juovuttavan vihreitä näkymiä ympäristöön. Niitä voi ihailla joen rannan katseilta suojassa olevalla penkillä. Jos kasvit kiinnostavat, voi tutkia alueella hyvin merkittyjen luonnonkasvien nimiä.
Korvensuun konepajamuseo
Suorsalantie 26, 23100 Mynämäki
avoinna kesäsunnuntaisin 4.8. asti klo 11-13
Seuraavaa yllätyskäänne tempaa meidät puutarhasta museoon. Puutarhan vierellä on avoinna Korvensuun konepajamuseo. Museossa on esillä Korvensuussa valmistettujen maatalouskoneiden lisäksi 1950-luvun konepajamiljöö sellaisena kuin se jäi tehtaan sulkeuduttua vuonna 1963.
Museo ja sen pihapiirissä sijaitseva sähkövoimala, johon myös pääsemme tutustumaan, saa alakoululaiseni mielikuvituksen liikkeelle. Tätä tunnelmaa ei kaupungin museoissa koe!
Luontevasti tulee lähdettyä kävelylle myös museon ympäristöön, joka tarjoaa rikkumatonta luonnon rauhaa.
Huomaamatta eivät mene ohi myöskään Mynämäen jylhät kuusikot. Ne ovat komeata katseltavaa.
Tavastilan kotiseutumuseo
Tavastilantie 11, Mietoinen
avoinna kesä-elokuusa ti-pe klo 10-15, su 12-15
Puutarhamatkailu on yllättäen mennyt ihan raiteiltaan. Tilanteeseen sopivasti saammekin paikalliselta herraseurueelta seuraavan kohdevinkin: kotimatkan varrella oleva Tavastilan kotiseutumuseo on käymisen arvoinen paikka ja sekin on Avoimet puutarhat 2019 -kohde.
Sinne siis. Juuri meidän kohde, sillä käymme mielellämme sekä museo- että puutarhakohteissa.
Ensimmäinen yllätys Mietoisissa on vähemmän mieluinen. Avoimet puutarhat päivänä museon puutarha on avoin kello 17 asti, mutta itse museo suljetaan kahta tuntia aiemmin kello 15. Ovi on auki ja paikalla on yhä kaksi opasta, mutta ensi sanoiksi meille ilmoitetaan topakasti, että kahvitarjoilu on jo lopetettu ja museoon ei pääse enää sisälle. Opastusta on vain pihalla.
Täysin meidän oma vika. Olemme aiempien vuosien käyntikohteiden perusteella virheellisesti olettaneet, että puutarhapäivänä myös museo on auki kello viiteen asti, koska kyse on museon puutarhasta.
Pieni kukkapenkki ja vihannesmaa esitellään meille hieman tylyn alun jälkeen rakkaudella.
Eikä niin pientä pihaa, ettei sieltä saisi kotiin tuliaisina uusia idoita. Tällä kertaa kameran muistikortille tallentuu hauska idea hyönteishotellista.
Kukkapenkissä kasvaa museolle sopivasti isoäidin kasveja, esimerkiksi palavarakkaus ja tulikukka. Sen reunalla vanhat omenapuut kypsyttelevät syksyn satoa.
Kaiken kaikkiaan mukava päivä, joka laajeni hienosta puutarhasta museoretkeksi.
Viestintäyrittäjänä jään miettimään, että voimansa yhdistämällä pienet maalaiskunnat ja paikalliset yritykset saisivat rakennettua hienoja retkikohteita erilaisille kohderyhmille. Yöllä en saa unta, kun aivoni askartelevat Päivä maalla -konseptin kehittämisen ja markkinoinnin parissa. Ilmeisesti yrittäjä ei ole koskaan lomalla!
Bloggaus päivitetty: Kotiseutumuseon osoite korjattu.
0 kommenttia