Lehtoakileija, Aquilegia vulgaris 'Nora Barlow'

Puutarhamansikka, Fragaria Ï ananassa 'Nora'

Lehtoakileija 

Lehtoakileija 'Nora Barlow' on mykistävän ihana. Sen suloisissa kukissa on valkoista, roosaa ja vihreää aivan ihastuttavasti yhdistettynä. Näitä kukkia ei voi ne nähtyään milloinkaan unohtaa! 

Taruihin uskova puutarhuri istuttaa pihalleen akileijoja, sillä puutarhatyöt ovat välillä raskaita ja tarinan mukaan akileijan kukan taittava saa itselleen leijonan voimat. Akileija onkin tunnettu myös nimellä leijonanyrtti Herba leonis. 

Muinaisille germaaneille akileija oli nuoruuden ja rakkauden jumalatar Freyjan kukka. Akileijoja sopii siis ihastella ja hoitaa erityisesti perjantaisin, koska se oli Freyjan palvonnalle omistettu viikonpäivä, joka vielä nykyisinkin monissa kielissä kantaa jumalattaren nimeä (esim. ruotsi, Fredag ja englanti, Friday). 

Kristityt ovat yhdistäneet akileijan Neitsyt Mariaan ja Pyhään Henkeen. Kirkkotaiteessa akileija esiintyykin usein Jeesuksen syntymää kuvaavissa maalauksissa, missä se viittaa Marian tulleen raskaaksi Pyhästä Hengestä ja Marian asemaan Jumalanäitinä.

Mansikka

'Nora' -mansikka on aikaisin kypsyvä lajike, jonka pienehköillä marjoilla on taipumus pehmetä nopeasti sateisena kesänä.

Lisää mansikasta täältä.

Kääpiölumme, Nymphaea 'Ellisiana' 

Syysleimu, Phlox paniculata 'Elli'

Aikaisin kukkiva, punainen kääpiölumme 'Ellisiana' menestyy pienessäkin altaassa tai jopa vesitynnyrissä. Talveksi se on siirrettävä kellariin, autotalliin tai johonkin vastaavaan viileään paikkaan talvehtimaan. 

Lumpeen tieteellinen nimi Nymphaea viittaa antiikin tarujen nymfeihin, jotka olivat metsissä, vuorilla ja vesissä asuvia neitsyitä. Kreikkalaiset kertoivat mielellään tarinoita jumalista, sankareista ja kauniista neidoista ja tunsivat useita lumpeen ja nymfit yhdistäviä kertomuksia. Yksi tunnetuimmista kertoo nymfistä, joka rakasti Heraklesta, mutta sai sankarilta osakseen niin jäätävää välinpitämättömyyttä, että kuoli suruun. Jumalat säälivät neitoa ja muuttivat hänet lumpeenkukaksi. 

Muinaisen Egyptin Osiris-jumalan palvonnassa yhdistyvät lumpeet ja auringonnousu. Tarun mukaan Osiriksen surmasi hänen oma veljensä Seth, joka verityön jälkeen leikkeli ruumiin palasiksi. Osiriksen vaimo Isis sai kuitenkin koottua palat yhteen ja herätettyä miehensä uudelleen henkiin. Auringonnousu symboloi tätä tapahtumaa. Joka aamu egyptiläiset saivat muistutuksen Osiriksen voimasta. Kuoleman kautta aiemmasta kasvillisuuden suojelijasta tuli mahtava Manalan jumala ja kuolleiden suojelija, johon liitettiin toivo kuolemattomuudesta. Osiris oli jatkuvasti läsnä egyptiläisten arjessa ja jumalaa kunnioitettiin koristamalla Osirista esittävät patsaat auringonnousua symboloivin lummeseppelein.

Syysleimu

Syysleimuista löytyy ruusunpunaisin kukin kukkiva lajike nimeltä 'Elli'. Se viihtyy aurinkoisella, ilmavalla ja väljällä kasvupaikalla, koska se on syysleimujen tapaan aina jossain määrin altis härmälle. Maa saa olla multavaa ja ravinteikasta, mutta liikaa typpilannoitusta on vältettävä. Runsastyppisessä maassa kukinta kärsii. Jos kasvusto saa ankeroiset riesakseen, taimet kaivetaan maasta. Vioittuneet yksilöt poltetaan ja lopuille kunnostetaan uusi kasvupaikka, jossa ei ole vähään aikaan kasvatettu leimuja. 

'Red Nelly' -tarhapimpinellaruusu on tiheäkasvuinen, 1 - 1,5 metriä korkea pensas. Sillä on kaunis, tummanvihreä lehdistö, joka on täydellinen tausta ruusun kesä-heinäkuussa avautuville yksinkertaisille, tummanpunaisille kukille. Kukinta-aikaan tämä kaunotar ei taatusti jää keneltäkään huomaamatta! Lajiketta voidaan viljellä V-vyöhykkeellä asti ja aurinkoisella paikalla, ravinteikkaassa, kuivassa tai tuoreessa maassa se on huoleton kasvatettava. 

Sirot pimpinellaruusut eivät viihdy jäykässä ja märässä savimaassa, mutta muuten ne eivät ole vaativia maan laadun suhteen. Multavassa ja kuohkeassa maassa ruusut tietysti puhkeavat parhaaseen kukoistukseensa, mutta ne sietävät huonompiakin olosuhteita. Ne eivät "fiinimpien" ruusujen tavoin tarvitse ylenmääräistä hoivaa ja huolenpitoa. Tärkein hoitotoimi on paleltuneiden ja huonokuntoisten oksien poisto keväällä. Samalla kasvustoja voi hieman lannoittaa.

Loistokärhö

'Nelly Moser' on satumaisen kaunis, mutta valitettavan talvenarka loistokärhölajike, jonka kasvatus onnistuu vain eteläisimmässä Suomessa. Sillä on suuret, hailakan vaaleanpunaiset, lähes valkoiset terälehdet, joiden keskustaa elävöittää ruusunpunainen raita. Heteet ovat koristeellisen viininpunaiset.

Lisää loistokärhöstä täältä.

Ketoneilikka

'Nelli' -ketoneilikka on helppohoitoinen, siro perenna aurinkoiselle ja kuivalle paikalle, esimerkiksi kivikkoryhmään, kalliolle, kiviaidalle tai kuivalle kedolle. Se viihtyy laihassa maassa ja leviää helposti itsestään kylväytymällä. Alkukesästä kasvuston matalia mättäitä tuskin huomaa, mutta heinä-elokuussa ne yhtäkkiä ovat paikan väripilkku, kun tuppaat peittyvät heleänpunaisiin kukkiin, joiden sähäkän värin erottaa jo kaukaa. 

Kreikkalainen taru kertoo metsästyksen jumalatar Artemiksesta, joka rakastui komeaan paimeneen. Rakkaus ei kuitenkaan ollut kestävää ja jumalattaren raivo oli tuhoisaa miespololle. Jumalatar repi vihoissaan rakastettunsa silmät irti ja heitti ne maahan, jossa niistä kasvoi neilikoita. 

Kristillinen legenda kertoo Marian Jeesuksen ristin juurella vuodattamien kyynelten muuttuneen neilikoiksi. 

Maailmanhistoria tuntee neilikan vehkeilyn kukkana, sillä Ranskan kuningatar Maria Antoinette sai vallankumouksen melskeissä vankilaan neilikan terälehtien lomaan piilotettuja viestejä.

Sammalleimu

Touko-kesäkuussa violetinpunaisin kukin kukkiva 'Nelli' -sammalleimu on vanhaa pohjoissuomalaista kantaa. Se on kallioille, muurien päälle, kivikkoryhmiin ja hiekkapitoiselle maalle sopiva, mattomaisesti leviävä, noin 10 cm korkea, kestävä ja helppohoitoinen perenna.