Pihlaja, Sorbus

Raunikit eli harsot

Raunikeista eli harsoista löytyy sekä yksivuotisia että monivuotisia lajeja. Ne ovat siroja ja keveitä kasveja, joita käytetään paljon myös leikko- ja kuivakukkina. Tunnetuin ryhmän edustaja lienee Siperiasta kotoisin oleva morsiusharso (Gypsophila paniculata). Se on noin metrin korkea, heinäkuusta syyskuuhun kukkiva perenna, josta on tarjolla sekä valkoisia että ruusunpunaisia, yksinkertaisia ja kerrottuja lajikkeita. Se viihtyy aurinkoisella ja suojaisella paikalla, hyvin kalkitussa ja ravinteikkaassa mullassa.

Pihlaja

Raunille voi istuttaa myös pihlajan, sillä se on ollut ylijumala Ukon puolison Raunin kasvi. 

Kotipihlajan tieteellinen nimi Sorbus aucuparia tulee latinankielisestä sanasta aucupium, joka merkitsee linnustamista. Se paljastaa, että roomalaiset käyttivät kasvia lintujen pyydystämiseen. Linnut herkuttelivat mielellään pihlajanmarjoilla, minkä vuoksi metsästäjien keskuudessa oli tapana virittää pyydyksiä pihlajapuihin. Tästä huolimatta pihlaja on kaikissa kulttuureissa aina mielletty onnen ja turvan tuojaksi. Druidit istuttivat pihlajia suojautuakseen yöllä liikkuneilta pahoilta hengiltä. Suomessa pihlajanoksia on ripustettu talojen oville ja karjasuojiin tuomaan suojaa pahoja henkiä ja noitavoimia vastaan. Pihlajan voimiin on luotettu jopa niin paljon, että voi- ja maitoastioiden uskottiin olevan varkailta turvassa, kun ne ympäröitiin pihlajanoksilla.