Loistokärhö, Clematis Isokukkaisten kärhöjen Lanuginosa-ryhmä 'Ada Sari'

Tilli, Anethum graveolens 'Sari'

Loistokärhö

Puolalaisen oopperalaulajan mukaan nimetty 'Ada Sari' -loistokärhö kasvaa 1,5 - 2 metriä korkeaksi. Lajikkeen oopperadiivamainen kukinta alkaa kesäkuussa ja päättyy elokuussa. Kukkien terälehdet ovat valkoiset, reunoiltaan lilat, aaltoilevat. Heteiden ponnet ovat ruskeat. Koristeellisempaa kukkaa saa hakea! Valitettavasti tämä upea lajike menestyy vain eteläisimmässä Suomessa.

Lisää loistokärhöistä täältä.

Tilli

Antiikin Kreikassa tilli oli arvostettu lääkekasvi. Sittemmin se on ollut laajasti tunnettu rohto kansanlääkinnässä. Tilliä on käytetty mm. päänsäryn hoitamiseen, imettävien äitien maidonerityksen parantamiseen ja verenpainelääkkeenä. 

Saksassa tilli on ollut oikeudenmukaisuuden vertauskuva, minkä vuoksi lakituvassa asioivien henkilöiden jalkineesta on joskus saattanut pilkottaa yrtin oksa, koska kenkään pistetyn tillin uskottiin takaavan oikean tuomion. 

'Sari' -tilli kylvetään avomaalle jo varhain keväällä. Se kasvaa nopeasti, joten satoa päästään korjaamaan tuotapikaa ja uusintakylvö myöhemmin kesällä voi olla tarpeen. Se ei vaadi erityistä hoitoa, mutta kuivina kausina kasvustoa on kasteltava säännöllisesti, sillä kuivuudesta kärsivä tilli kasvaa heikosti ja saa helposti kirvoja riesakseen.

Sarat

Saralle löytyy nimikkokasvi viime vuosina suosiotaan kasvattaneista koristeheinistä. Puutarhaliikkeiden valikoimissa on useita, erilaisissa olosuhteissa viihtyviä saralajeja, joista on helppo valita oikea kasvi niin aurinkoiselle kuin varjoisellekin paikalle. Aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla viihtyy esimerkiksi mustasara (Carex atrata). Se on noin 30 cm korkea, erittäin kestävä heinä, jota heinä-elokuussa koristavat mustanruskeat kukinnot. Samanlaisissa oloissa menestyy noin 70 cm korkea varstasara (Carex pseudocyperus), jonka kasvusto on täynnä kellanruskeita kukintoja jo kesä-heinäkuussa. Nuokkusara (Carex pendula) on noin 80 cm korkea laji, jolla on kauniit, tummanvihreät lehdet. Se viihtyy varjoisella kasvupaikalla, tuoreessa tai kosteassa, ravinteikkaassa ja multavassa maassa. 

Taatankurjenmiekka 

Vanhasta puutarhasta löydetty ja nyt uudelleen viljelyyn otettu, vanha, nimetön taatankurjenmiekkalajike on taimistolla nimetty 'Saraksi'. Täytyyhän näin kauniilla kasvilla nimi olla! Se on keskikesällä pitkään kukkiva perenna, jolla on messinginsävyiset, violetein juovin koristetut, säänkestävät kukat. Se viihtyy aurinkoisella paikalla, multavassa maassa ilman erityistä hoitoa, mutta kuivuneet kukat ja lehdet kannattaa kasvustosta säännöllisesti poistaa tai kasvista tulee ränsistyneen näköinen.

Mansikka

Hyötytarhassa voi kasvattaa Ruotsissa jalostettua ahomansikan ja puutarhamansikan risteymää nimeltä 'Sara'. Sen marjat ovat pieniä, mutta herkullisia. 

Lisää mansikasta täältä.

Saaranmansikka, Fragaria x vescana 'Sara' 

Peltoherne, Pisum sativum 'Saara' 

Mansikka

Ks. yllä.

Herne

Herne on ensimmäisiä ihmisen kasvattamia kasveja. Vanhimmat herneestä kertovat argeologiset löydöt ovat ajalta 7500 eaa, mutta niistä ei voi päätellä onko kyseessä ollut viljelty vai villi kasvi. Vanhimmat varmasti herneen kasvatuksesta kertovat kaivauslöydöt ovat Turkista ajalta 6500 eaa. Suomessakin kasvin viljelyhistoria on pitkä. Suomen vanhimmat löydöt ovat Hämeenlinnan seudulta ajalta 1000 - 1100. 

Nykyisin myynnissä on lukuisia hernelajikkeita. Yhden mainostetaan olevan erityisen makea, toisen satoisa, rapea, helppohoitoinen, aikainen tai myöhäinen. Siemenliikkeiden valikoimat saavat pään pyörälle! Saara voi kokeilla 'Saara' -hernettä. 

'Salla' -koristeomenapuu on koko vuoden kaunis. Keväällä se peittyy valkoisiin kukkiin ja on kukkakuohussaan suorastaan mykistävä näky. Kesällä latvuston verhoaa vehreä lehdistö. Syksyllä kypsyvä sato on säilöntäkelpoista, mutta jos omenia ei kerätä, keltapunaiset hedelmät jäävät kiinni oksiin ja koristavat puuta läpi talven. Puu on myös erittäin kestävä. Sitä voidaan kasvattaa V-vyöhykkeellä asti.

David Austinin jalostama 'Sally Holmes' -puistoruusu on 1 - 1,5 metriä korkea pensas, joka kukkii yksinkertaisin, kermanvalkoisin kukin kesä-heinäkuussa. Englantilaisesta alkuperästään huolimatta, lajike on kohtalaisen talvenkestävä myös Suomessa.