'Heidi' -sulkaneilikka on noin 40 cm korkea, kesä-heinäkuussa syvän karmiininpunaisin kukin kukkiva kasvi. Se viihtyy muiden sulkaneilikoiden tapaan aurinkoisella paikalla, vettä hyvin läpäisevässä, hiekansekaisessa maassa. Sulkaneilikat kestävät hyvin talven pakkasia, mutta talvimärkyys tappaa ne nopeasti. Kasvustot eivät siis kylmyyden takia tarvitse talvisuojausta, mutta ne on silti hyvä peittää havuilla, sillä muuten jänikset saattavat pistää ne poskeensa.

Lisää neilikasta täältä.

Vuorineilikka 

Samanlaisella paikalla kuin sulkaneilikka viihtyy sen kanssa yhtä aikaa kukkiva 'Heidi' -vuorineilikka. Se on viehättävä, alle 20 cm korkea, mätästävä laji, jolla on harmahtavat lehdet, jotka korostavat kauniisti kerrannaisten, tummanpunaisten kukkien loistoa. Se sopii kivikkoryhmiin, kiviaitojen syvennyksiin ja kuivahkojen perennapenkkien reunoille, missä maa on kohtalaisen laihaa. Jos kasvia lannoitetaan liikaa, lehdet menettävät tyylikkään värinsä ja muuttuvat vihreiksi.

Heidinkukka

Luonnonmukaiseen metsäpuutarhaan sopiva heidinkukka on touko-kesäkuussa sinipunaisin kukin kukkiva esikoiden lähisukulainen, jolla on korkeutta 20 - 30 senttiä. Se viihtyy puiden ja pensaiden katveessa, puolivarjoisella tai varjoisella paikalla, tuoreessa ja ravinteikkaassa maassa. 

Kaukasianpitkäpalko

Kaukasianpitkäpalko 'Heidi' on 10 - 20 cm korkea, nopeasti leviävä maanpeittokasvi, joka kukkii karmiininpunaisin kukin touko-kesäkuussa. Se on aurinkoisilla, kuivilla ja vettä hyvin läpäisevillä paikoilla viihtyvä kivikkokasvi, joka menestyy myös kivimuureilla.

Ruotsissa 1980-luvulla jalostettu 'Heidi' -imeläkirsikka saattaa menestyä myös eteläisimmän Suomen suotuisimmilla paikoilla. Jos innostut kokeilemaan kasvin kasvatusta, valitse taimelle valoisa, lämmin ja ilmava kasvupaikka, jossa maa on hyvin vettä läpäisevää ja mielellään hiekkapitoista. Onnistuneen kasvatuksen palkintona ovat heinä-elokuun vaihteessa kypsyvät suuret, punakeltaiset hedelmät.