Projekti alkoi poisheitettävästä nojatuolista, jossa oli kankaaltaan kulunut, mutta muuten kelpo tyyny. Sitä katsellessani tuumin, että tuostapa tulisi mainio lattiatyyny lapsen huoneeseen. Farkkuja riittää täälläkin, joten ajatus kulki luontevasti siihen suuntaan, että niistä saan kestävän ja hyvännäköisen päällisen, joka sopii huoneen väreihin. Suunnitelma oli toteuttamista vaille valmis!

Työn koon määritti nojatuolin istuintyyny, joka oli kokoa 75 x 100 cm. 

Materiaalia saadakseni leikkasin erivärisistä farkuista irti kasan lahkeita. Lahkeen suut ja sisäsaumat saksin roskiin. Ulkosaumat saivat jäädä. Seuraavaksi leikkasin kankaanpaloista 4 ja 6 cm leveitä kaitaleita. Sivusaumat otin talteen 10 cm leveinä paloina. 

Kaapista löysin takista purkamani, tukevan vetoketjun, joka oli sopivasti 65 cm pitkä. 

Materiaali oli kasassa. Oli aika ottaa ompelukone esiin. 

Niputin leikkaamani kankaat leveyden mukaan ompelukoneen viereen, mutta sekoitin värit. Ommellessa sommittelin värejä tasaisesti vaihtuvaksi pinnaksi ja vaihtelin samalla myös kaitaleiden leveyttä.

Aikani ommeltuani kasassa oli kolmesta palasesta kokoamani 205 cm pitkä ja 80 cm leveä matto, jonka yhteen riviin olin ommellut molemmista päistä farkkukankaan palasella jatketun vetoketjun.

Tässä vaiheessa työ painoi melkoisesti ja oli hankala käsitellä, mutta tyyny oli jo lähes valmis. Taitoin "maton" kaksinkerroin kankaan oikeat puolet vastakkain ja ompelin viimeisen sauman. Käsissäni oli nyt metrin leveä rulla. Nostin työn pöydälle, tarkistin, että vetoketju oli työn päädyssä ja avasin sen. Kiinnitin auki olevat sivut nuppineuloilla yhteen ja ompelin sivusaumat.

Käänsin tyynyn vetoketjun aukosta oikein päin. Työnsin nojatuolin istuintyynyn päällisen sisään ja työ oli käyttövalmis. Sen jälkeen tyynyä on retuutettu ympäri huushollia. Mukava siinä on istua. Juuri nyt se taitaa jopa olla lapsen huoneessa, jonne sen alun perin suunnittelin.

Materiaalit