Lättyretki Metsäjärven laavulle

Leonardo da Vinkki - 11/14/2018


Syksyllä on Turun seudun mutamailta mukava lähteä hiekkakankaille patikoimaan. Alle tunnin ajomatkan päässä Turusta, Köyliön Kankaanpäässä on koko perheen retkeilyhelmi, Metsäjärven laavu, johon lähdimme sukulaisjoukolla syyslomalla ulkoilemaan.


Joukkoon kuului sekä pieniä lapsia että jo tukevasti seniori-iässä olevia henkilöitä, jotka kaikki selvisivät reitistä vaivatta. Vanhemmille henkilöille voi kuitenkin suosittaa kävelysauvojen käyttöä, sillä osa reitistä kulkee pitkospuiden avustamana suomaastossa.

Lähdimme matkaan Köyliön Kankaanpään kylän ampumaradan parkkipaikalta, joka on kyläläisten keskuudessa suosittu ulkoilureittien lähtöpiste. Matkaa laavulle on parisen kilometriä. Lähtöalueella kuljetaan omalla vastuulla, mutta ulkoilureitistö on turvallinen, kun käyttää maalaisjärkeä. Ampumaradalla harvemmin näkee ketään, mutta ampumalinjalle ei koskaan mennä.

Parkkipaikalta lähtee laavua kohti kangasmetsässä kulkeva, helppokulkuinen metsätie.


Vajaan puolen tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen saavutaan laavulle ohjaavalle opastaululle, jonka jälkeen kulkureitit kapenevat vähitellen metsäpoluiksi.


Lähempänä laavua kuljetaan jo suomaastossa, jossa kulkua helpottavat tarvittaessa pitkospuut. 


Lasten kanssa voi tunnistaa alueen kasveja. Onnekas saattaa löytää suomättäältä lihansyöjäkasvi kihokin! 

Jos kulkee hiljaa, näkee myös metsän eläimiä. Metsäjärvellä on tavattu esimerkiksi 12 sudenkorentolajia. Niistä näyttävin on siniukonkorento. Ruskohukankorentokin on monen suosikki, sillä se on helppo tunnistaa siipien täplistä. Käteen ei sudenkorentoa kannata ottaa. Se on pienestä koostaan huolimatta peto ja voi puraista kipeästi. Auts!

Kun ollaan jo lähes laavulla, polulta löytyy viitta Pikku Metsäjärvelle, joka on ihan polun varrella. Me jatkamme kuitenkin suoraan laavulle. Pikku Metsäjärvellä päätämme poiketa takaisin tullessa.

 
Polku kulkee ihan järven rannalla ja tarjoa monta hyvää paikkaa kalastukseen.


Vihdoinkin kodalla! Heti vaan nuotioon tuli ja lettupannu esille.



Mukana on poikani kummitädin vuosikymmeniä vanha,  partioon aikanaan hankittu paistinpannu, jossa paistuu maailman parhaat retkiletut. 

Minä, minä! Sudenpentuni on valmis paistomestariksi. Ensin tosin opetetaan juniorille pari retkikeittiön salaisuutta: tulenteko tuulessa ja pannun poltto nuotiossa ennen käyttöä. 
 


  Hyvin sujuu.


Kuka ottaa ensimmäisen?


Makkaroiden suhteen joukkomme jakaantuu tiukasti Ryynäreihin ja Tavisgrillareihin, mutta siinä ne makkarat sovussa paistuvat.


Lyhyelle patikkaretkelle evääksi sopivat myös valmiit voileivät ja salaatit. 

Syksyllä juomaksi  kaipaa jotain kuumaa ja lämmittävää. Aikuiset voivat juoda nuotiokahvit tai -teet. Lapsille repusta löytyy termoskannullinen kaakaota tai mehua.

Me teimme vain päiväretken Metsäjärven laavulle, mutta sen vieressä on Kankaanpään kyläyhdistyksen talkootyönä vuonna 2005 rakentama kota, jota vuokrataan myös ulkopuolisille. Kodassa on tarvittavat ruoanvalmistusastiat ja makuualustat yöpyjille. Oma makuupussi täytyy ottaa mukaan. Kodan varaajien käytössä on myös soutuvene ja kanootti.


Parin kilometrin päässä laavusta ja kodasta on eräelämyskeskus Kaarnikka, josta voi vuokrata käyttöön 20 hengen Takamaan tuvan (majoitustilaa 4-6 yöpyjälle), 15 hengen Kerkkä-kodan ja 10 hengen Sampan kellarisaunan, jonka viereen on rakennettu pulahduslampi.

Mutta nyt, nuotio sammuksiin, roskat reppuun, laavu siistiksi ja takaisin kotiinpäin. 


 Ai niin, siellä Pikku Metsäjärvellä piti poiketa!


Koko päivä on metsässä touhuttu, mutta kaikki jaksavat vielä hyvin autolle. Valoisassa kangasmetsässä, helppokulkuisia teitä kulkien ei pelota, vaikka ilta on jo pitkällä. Ja mikäs täällä nyt muutenkaan pelottaisi? Eikös tämä jos mikä ole suomalaisen sielunmaisema, jossa sielu lepää. 











samankaltaisia

2 kommenttia

  1. Ihana lättyretki! Tuo on kyllä mukava paikka pienelle päiväretkelle. :)

    VastaaPoista