Lukuvinkkinä Haruki Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen

Leonardo da Vinkki - 7/09/2020


Haruki Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen houkuttelee tarttumaan kirjaan jo pelkästään arvoituksellisen nimensä vuoksi. Heti kirjan alkusivuilla selviää, että rajasta etelään tulee Nat King Colen laulusta South of Border. Laulussa se tarkoittaa Meksikoa, mutta kirjassa se laajenee tarkoittamaan taianomaista, henkilökohtaista Eldoradoa, "jotain kaunista, suurta ja pehmeää" kuten Shimamoto kirjassa toteaa. Auringosta länteen lähtevät puolestaan kävelemään ne, joiden sisällä jokin on kuollut. Tarina avautuu hiljalleen, sivu sivulta. Kirjan luettuani huomaan, miten nimessä tiivistyy elegantisti koko tarina.

Kirjan päähenkilö, Hajime, on keski-ikäinen perheenisä, jolla on vaimo ja kaksi tytärtä. Avioliitto on onnellinen. Hän rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Hajimen kaksi jazzklubia tuottavat mukavasti. Maallista hyvää on kertynyt keskivertoa enemmän ja elämä virtaa tasaisesti tuttujen rutiinien ohjaamana.

Miten siis Hajimen turvallinen ja mukava arki yhtenä päivänä suistuu raiteiltaan? Hän pettää vaimoaan, on valmis jättämään koko aiemman elämänsä, tuntee kuoleman kutsun ja päätyy lopulta mielenvikaisuuden rajamaille, jossa hän "hukkaa käsityksen omasta olemassaolostaan".

Kirjan tarina vaimoaan pettävästä miehestä on vain puitteet Murakamin pohdinnoille ihmisyydestä. Rajasta etelään, auringosta länteen on kertomus ihmisestä, joka keski-ikäisenä huomaa arjen painossa hukanneensa itsensä. Hajime tuntee vetoa ja nostalgiaa nuoruuteensa ja nuoruuden rakkauteensa, koska silloin hän viimeksi tunsi olevansa oma itsensä. Hän muistelee elämäänsä ja etsii ratkaisevia käännekohtia, joiden jälkeen asiat liikkuvat vain yhteen suuntaan, joiden jälkeen ei voi enää palata entiseen.

   Kun tietty aika pääsee kulumaan, asiat lukkiutuvat paikoilleen. Samalla lailla kuin betoni, joka pääsee kovettumaan ämpärissä.

Hajime on käännekohdissa tehnyt huolettomia ja itsekkäitä valintoja, joista hän tuntee syyllisyyttä ja katumusta. Samalla hän löytää itsestään toiveita ja odotuksia, joita ei ollut pystynyt täyttämään. 

Hän haluaa kulkea rajasta etelään, olla täysin oma itsensä ja löytää elämälleen täyttymyksen, mutta päätyy paikkaan, jossa 

   Jokin sisälläni napsahti poikki ja lakkasi olemasta. Ääneti ja peruuttamattomasti.

Hajime huomaa kulkeneensa auringosta länteen. Miten tästä eteenpäin? Sitä kirja ei kerro, mutta onko sillä merkitystä?

   Kaikki elävät omalla tavallaan. Kaikki kuolevat omalla tavallaan. Mutta se ei ole olennaista. Lopulta jäljelle jää vain aavikko.

Hieno, sensuelli ja kuulaasti kirjoitettu kirja, josta saa halutessaan runsaasti eväitä myös omille pohdinnoille elämästä.


***

Haruki Murakami, Rajasta etelään, auringosta länteen, 2017 (国境の南、太陽の西 (Kokkyō no minami, taiyō no nishi, 1992)
Kustantaja: Tammi
Käännös: Juha Mylläri
230 sivua


samankaltaisia

0 kommenttia