Pauliinan peitto


Jos pitää kiirettä, vielä ehtii ommella tulevalle ylioppilaalle tilkkupeiton. Kukat ja ruudut ovat klassinen, raikas yhdistelmä, joka näyttää aina hyvältä. 

Lähipiirissäni ei tänä vuonna vietetä ylioppilasjuhlia, mutta vuonna 2013 minulla oli ilo suunnitella ja toteuttaa tämä torkkupeitto serkkuni tytölle. 

Käytän tilkkutöissäni aina kierrätysmateriaaleja. Käytetyistä vaatteista tehdyissä töissä on räsymatoista tuttua lumoa, jota ostokankaista tehdyissä töissä ei ole. "Näetkö tuon hameen? Sillä on äiti käynyt nuorena flikkana lavatansseissa." "Voi ei, tuo paita, isä ei voinut sietää sitä!" Tuttuja kankaita on hauska tunnistaa ja ne tekevät työstä ainutkertaisen. Tuttuun ja turvalliseen, muistoja täynnä olevaan torkkupeittoon on kotoa pois muuttaneen opiskelijan sitten mukava kääriytyä ylioppilaskesän jälkeen uudella kotipaikkakunnalla.

Tässä vaiheessa täytyy kyllä tunnustaa, että tätä nimenomaista peittoa ei ole tehty käytetyistä vaatteista, vaan vaatteiden ompelemisen ylijäämäpaloista. Yhtä kaikki, kankaat ovat tunnistettavia.

Toteutus

Varsinaista ompelusuunnitelmaa on turha tehdä, kun lähtee kokoamaan tilkkupeittoa silppukankaista. Työ etenee parhaiten, kun se saa kehittyä omia polkujaan käytettävissä olevan materiaalin mukaan. Lopputulos on siis itsellekin yllätys!

Työn kehittymistä voi kuitenkin ohjailla. Ensin valitaan saajalle mieleinen värimaailma ja kootaan esille siihen sopivat kankaat. Palat levitetään lattialle ja tarkistetaan niiden sopivuus toinen toisiinsa. Paloja vaihdellaan, kunnes joukossa ei enää ole kokonaisuuteen sopimattomia, liian vaaleita tai tummia, räikeitä tai kuvioltaan ristiriitaisia palasia.

Toisessa vaiheessa laaditaan löyhä ladontasuunnitelma. Tähän työhön halusin vaalean keskustan, joka hieman tummenee reunoja kohti. Päätös on sekä esteettinen että käytännöllinen. Peiton sivuihin tartutaan usein. Tummempi reuna ei likaannu yhtä herkästi kuin keskustan vaaleat kankaat. 

Keskeltä-reunoihin-vaikutelmaa korostaa palojen koko. Kaikkein pienimmät palaset ovat keskellä. Sivuja kohti edetessä kankaanpalat suurenevat. 

Työn aloitetaan leikkaamalla vaaleimmasta kankaasta neliö. Seuraavaksi kaikkein pienimmistä paloista ommellaan nauha, jolla keskusneliö kehystetään. Sen jälkeen kootaan suunnitelman mukaan kankaanpaloista nauhoja ja paloja aloitusblokin ympärille kunnes peitto on halutun kokoinen, tässä tapauksessa 180 x 180 cm.

Kun päällinen on valmis, leikataan lakanasta tausta. Pala saa tässä vaiheessa olla reilusti päällistä isompi. Päällinen, vanu ja tausta kiinnitetään hakaneuloilla n. 20 cm välein yhteen.


Tikkaus aloitetaan keskeltä ja edetään reunoja kohti. Suorakaiteen tai neliön muotoinen tikkauskehys olisi paras, mutta minulla on käytössä pyöreä ja soikea malli. Näilläkin pärjää. Hyvä kehys on myös ruuvilla säädettävä, koska tilkkutöiden paksuus vaihtelee. Malli, jossa putken päälle painetaan puolikaari ei ole yhtä kestävä.

Reunat leikataan ja tasoitetaan vasta, kun peitto oli tikattu. Pohjakangas käännetään reunaksi peiton etupuolelle ja reuna ommellaan käsin tai koneella.

Lopuksi peittoon tikataan juhlan vuosiluku.

Materiaalit

yksivärisiä, ruudullisia ja kukallisia puuvillatilkkuja
taustaksi 2 x 2 m laadukasta lakanakangasta
vanua
tikkauslankaa
tikkauskehys

Samankaltaisia

0 kommenttia