Tämä on tällainen nostalgiapostaus, sillä kuvassa olevien puhelinpussien ompelusta on jo aikaa. Lapseni saadessa nimensä kummiTäti Vihreä, kummiTäti Ruskea ja kummiTäti Sininen saivat kukin tilkuista ompelemani suojan puhelimelleen. Kummipoika oli silloin vielä liian nuori puhelimessa juttelemaan, mutta minusta se oli mukava tapa sanoa: "Pidetään yhteyksiä!"

Suunnittelen työni aina materiaalin mukaan. 

Löysin ensin kolme sidokseltaan samanlaista, mutta väreiltään erilaista, tukevaa silkkipalaa. Mutta voi, kännykät ovat nykyään sen verran suuria, että jokainen pala oli juuri ja juuri liian pieni. Niistä ei puhelinsuojaa saisi millään. Mikä onni! Hetken tilkkuvarastoani pengottuani löysin pussien yläosaan juuri sopivat lisäpalat. Kankaan vaihtuminen toi työhön vain mielenkiintoisen lisän. Lisää pengontaa ja pusseihin löytyi vuorikankaat.

Kankaat sanelivat mallin. Designers Guildin upeat kankaat pääsevät parhaiten esiin, kun malli on yksinkertainen. Koristelut siis sikseen. Puhelinpussin ainoa koriste on erikoinen, takista saatu, vänkyrä nappi, jonka väri kuin ihmeen kaupalla sopii jokaiseen suojaan. Nappi on tosiaan ainoastaan koriste: pussi suljetaan kätevästi nepillä. 

Huomaa myös pieni yksityiskohta: jokainen nappi on ommeltu kiinni alla olevan kankaan värisellä langalla. Silkkilanka olisi ollut täydellinen, mutta oikeita värisävyjä ei ollut saatavilla. Olen tyytyväinen tähänkin lopputulokseen.

jäännöskankaanpaloja puhelimen mittojen mukaan

iso takkinappi

iso neppi