Mummilta lapsenlapselle siirtynyt tilkkutäkki


Maaliskuussa julkaisin postauksen IKEA-muunnoksena toteuttamastani poikani sängystä. Siinä on nukuttu makeasti ja päivisin paikasta on tullut suosittu lukusoppi, johon muksu vetäytyy lempikirjojensa kanssa omaan rauhaan.


Jutun kuvat poikivat kommentteja sängyn päällä olevasta tilkkutyöstä, josta nappasin  "sänkykomeron" seinän ja jakkaran värin. Täkki on 20 vuotta vanha, mutta perinteisten tilkkutöiden tapaan se löytää aina helposti paikkansa kodin sisustuksessa.


Alun perin äitini makuuhuoneeseen suunniteltu peitto on tehty kierrätetyistä vaatteista. Mallin nimi on Tuuliviiri. Ompelukoneella ommeltuja blokkeja on peitossa 5 x 6, eli yhteensä 30, ja reunakaitaleet päälle. 

Tikkaus on käsin tehty. Tikkasimme peiton yhdessä äitini kanssa. Silloin työmäärä tuntui valtavan suurelta, sillä tämä oli ensimmäinen täkki, johon suunnittelin tiheän tikkauksen myös reunakaitaleisiin. Mutta, eihän sitä enää muista!

Tuuliviireissä toistuva pienikukkainen, sininen kangas on vanhan syystakkini vuori. Sitä ei ihan riittänyt koko peittoon, joten tein kulmiin blokit vihreästä, pieniruutuisesta kankaasta, joka on äitini essusta.


Kunnon tilkkutyön tavoin työ myös muuttui tehdessä. Ensin tuuliviirien tausta oli valkoinen, mutta en pitänyt voimakkaan kontrastin luomasta levottomasta värimaailmasta, joten töpöttelin kankaan kangasväreillä vaalean vihreäksi. Väri toisti äitini silloisen makuuhuoneen tapetin sävyjä. Innostuin asiasta ja maalasin vielä peiton keskiristikkoon turkoosit neliöt tuomaan peittoon elävyyttä. Muistan epäilleeni värin kestävyyttä, mutta hyvin se on pesuista selvinnyt.


Nyt peitto on ollut joitakin vuosia kaapissa, sillä se ei ole enää sopinut äitini sisustukseen. Muistin täkin, kun oli aika sisustaa poikani huone ja tilkkutyö tuntuu taas ihan uudelta. Eivät nämä aarteet vanhene.






Samankaltaisia

2 kommenttia