Viime vuosina en ole kovinkaan innokkaasti neulonut tai virkannut. "Vanhat synnit" kuitenkin lymyilevät nurkissa loputtomina lankakerän loppuina. Isoäidin ruudut tulevat tässä hätiin.

Malli on kaikille tuttu. Itse muistan alle kouluikäisenä ihailleeni äitini kaksoissiskon tekemää sängynpeittoa. Siinä mustareunuksisten ruutujen keskustassa kirkkaat värit hehkuivat kuin jalokivet. Suureen työhön oli uponnut innokkaan sukankutojan langanloput. 

Välillä malli unohdettiin vanhanaikaisena, mutta nyt se on 70-luvun retrobuumissa noussut uudelleen trendikkääksi. Isoäidin ruutuja on nähty jopa Pariisin muotinäytöksissä.

Tässä ja seuraavassa postauksessa haluan vain muistuttaa, että turhaan ne langat siellä pyörivät. Hopi, hopi, virkkuukoukku esiin ja mummoruutuja virkkaamaan! 

Lankoja vaihtamalla lopputulos vaihtelee hempeästä räväkkään. Torkkupeitto syntyy nopeasti, mutta ruuduista on helppo koota myös takki. 

Tänään muutama kuva viime kesän lankaprojektista. Huomenna kuvia isoäidin ruutuja yhdistämällä tehdystä villatakista, joka on näillä pakkaisilla lämmittänyt mukavasti.