Ruissalon saaren ulkoilumahdollisuudet tuntevat kaikki turkulaiset, mutta Vaarniemen luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla on monelle tuntematon. Se on todella harmi, sillä alue on helposti saavutettavissa ja retkeilyreitillä riittää katsottavaa ja koettavaa koko perheelle.
Me vietimme reippaan ulkoilupäivän poikani kanssa Vaarniemen kallioilla elokuun lopussa, josta nämä kuvat.
Auton jätimme parkkiin Kaarinassa Rauvolantien päässä olevalle parkkipaikalle.
Parkkipaikalta jatkoimme matkaa kävellen vanhojen tammien ja jalopuiden varjostamaa hiekkatietä.
Etenimme kiireettä ja tutkimme luonnon ihmeitä: onttoja puunrunkoja, ilman sirityksellään täyttäviä hepokatteja ja tuttuja ketokasveja.
Tien tehdessä jyrkän mutkan vasemmalle, voi kääntyä oikealle merenrantaan runsaasta linnustostaan tunnetulle Rauvolanlahdelle ja lintutornille, josta reitti jatkuu Turun puolelle Katariinanlaaksoon.
Me kuitenkin käännyimme vasemmalle, kohti Vaarniemen kallioita. Sitä ennen ihastelemme hetken matkan varrelle osuvaa vanhaa rälssitilaa, jonka historia opastaulun mukaan ulottuu vuoteen 1451, jolloin, jolloin se kuului Turun tuomiokirkolle. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1828.
Me kuitenkin käännyimme vasemmalle, kohti Vaarniemen kallioita. Sitä ennen ihastelemme hetken matkan varrelle osuvaa vanhaa rälssitilaa, jonka historia opastaulun mukaan ulottuu vuoteen 1451, jolloin, jolloin se kuului Turun tuomiokirkolle. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1828.
Hiekkatie päättyy portaille, joista alkaa reipas nousu Vaarniemen kallioille.
Opastaulua, jossa olisi alueen retkeilyreitistön kartta ja reittien pituudet, ei ole. Se on valitettava puute, mutta portaat osoittavat suunnan mihin jatkaa.
Alueella on myös reittimerkkejä, mutta niiden erilaisuus saattaa hämmentää, eikä missään ole selvitystä eri opasteiden merkityksestä. Alla kolme esimerkkiä. Reittimerkit antavat kuitenkin tunteen ettei ole eksynyt ja alueen kompaktin koon vuoksi suunta takaisin autolle on helppo ottaa.
Nykyisin, kun lähes kaikilla on älypuhelin taskussa, avuksi tulee myös netti. Googlaamalla selviää, että sinisellä merkityt polut on Kaarinan partiolaisten ylläpitämä Pyhän Katariinan Polut -reitti, jonka kartan saat netistä täältä.
9-vuotiaani kanssa teemme tällä kertaa kallion kiertävän rengasreitin.
Kallion päältä aukeaa hienot näköalat, jotka vain paranevat, jos uskallat kiivetä näkötorniin. Kallion laella on myös huonokuntoinen pöytä ja penkit eväiden syöntiin ja huussi.
Heti kallion takana, näkötornin jälkeen, on kallioiden sylissä suojaisa laavu, jossa onnistuu niin ruoanlaitto kuin yöpyminenkin. Päivällä paikalla on usein vilskettä, mutta yötä kohden hiljenee. (Tälläkin kertaa laavulla oli niin paljon väkeä, että en ottanut kuvaa.)
Tämä on mainio retkikohde lapsiperheelle, mutta pieniä muksuja ei voi päästää hetkeksikään silmistään, sillä kallion jyrkänteet ovat vaarallisen lähellä.
Retkeilyreitti jatkuu helppokulkuisena kalliomännikkönä, joka houkuttelee vaeltamaan sinne tänne, vaikka poikkeamaan reitiltä ja ihmettelemään kalliolle rakennettua teleliikennemastoa.
Takaisinpäin tullessa laskeuduimme kalliolta pellon laitaan ja patikoimme rehevässä kuusikossa. Paikoitellen polkujen korkeuserot toivat matkantekoon haastetta, mutta pääosin kulkureitit olivat ruhtinaallisen leveitä ja helposti kuljettavia.
Viimeinen pätkän kuljetaan tiellä, joka tulee takaisin kalliolle johtaville portaille. Siitä onkin sitten helppo jatkaa autolle.
0 kommenttia