Kirja osuu silmiini kirjaston palautushyllyssä ja lähtee empimättä mukaani lainausautomaatille, onhan sillä vastustamaton nimi: Pieni bistro Bretagnessa. Kaltaiseni frankofiilin nenään leijuu heti tuoreen patongin tuoksu, korviin kantautuu toripäivän puheensorina ja melkein tunnen Atlantin tuulet kasvoillani.
Kirjan alussa ei tosin olla bistrossa, eikä edes Bretagnessa. Marianne Messmann, 60, Pohjois-Saksan Cellestä, seisoo Pariisissa Seinen rannalla ja päättää kuolla. Nyt. Tässä. Ei enää harmaata elämää! Ei alennusmyyntikoreista ostettuja vaatteita. Ei vanhentunutta ruokaa. Ei erikoistarjousten metsästystä. Ei paperinkeräyksestä poimittuja aikakauslehtiä. Ei hotellin shampoopulloja tuliaisiksi. Ja ennen kaikkea, ei Lotharia. Neljäkymmentäyksi vuotta rakkaudetonta avioliittoa päättyisi tänään.
Hyppy muuttui pudotukseksi, ja pudotus heitti kädet pään ylle. Tuuleen pudotessaan Marianne ajatteli henkivakuutusta, joka itsemurhatapauksessa ei korvaisi mitään. 124 563 euroa tuhkana tuuleen. Lothar tikahtuisi.
Ihan hyvät kaupat sittenkin.
No, harvoin asiat menevät täysin suunnitelmien mukaan. Marianne ei päädy ruumisarkkuun, vaan potilaaksi sairaalaan, jossa hoitajalta pihistetty, käsinmaalattu koristekaakeli houkuttelee hänet rahattomana ja vailla matkatavaroita Bretagneen.
Sattuman kautta Mariannesta tulee kielitaidoton kokki pieneen Ar Mor -nimiseen bistroon meren rannalle. Aluksi meren kutsu on vahva, mutta päivien seuratessa toisiaan kuoleman kaipuu karisee ja polveakin särkee enää harvoin. Arki asettuu uomiinsa. Marianne tutustuu kyläläisiin ja omaan itseensä.
Marianne yllättää itsensä, herättää unelmansa henkiin ja oppii elämään pelotta. Hän tuskin tuntee tätä uutta naista, joka ajaa Jaguaria, laittaa ruokaa hummerista, ruokkii koiria Ming-posliinilta, poseeraa taiteilijan mallina ja soittaa harmonikkaa merelle.
Ja, onko hullumpaa kuultu! Pakanallisten uskomusten, taikametsien ja druidien perinteestä ammentavat kyläläiset toivovat hänestä hyvää noitaa ja parantajaa. Bretagnessa kaikki on mahdollista!
Mutta, mitä hän itse todella haluaa? Onko tämä uusi elämä vain teeskenneltyä harhaa? Ei todellista elämää ollenkaan. Kysymys tulee ajankohtaiseksi, kun loukkaantunut aviomies pelmahtaa paikalle ja vaatii vaimoaan palamaan kotiin ja lopettamaan hölmöydet.
Vapaus on pelottavaa ja Marianne tietää liiankin hyvin, että hänellä on kotikasvatuksen, vuosikymmeniä kestäneen avioliiton ja yhteiskunnan juurruttama halu rouvaksi, meiksi, kokonaisuudeksi, jonka määrittäjä olisi mies.
Pieni bistro Bretagnessa -kirja on synkästä alustaan huolimatta kevyt matka kesäiseen Bretagneen ja samalla muistutus, että onnettomana ei kannata elämäänsä elää. Elämä on lyhyt ja äkkiä ohi. Jos omat toiveet löytää myöhään, jää vähän aikaa kohtalonsa korjaamiseen.
***
Nina George, Pieni bistro Bretagnessa, 2018 (Die Mondspielerin, 2010)
Kustantaja: Bazar
Nina George, Pieni bistro Bretagnessa, 2018 (Die Mondspielerin, 2010)
Kustantaja: Bazar
Käännös: Veera Kaski
317 sivua
317 sivua
0 kommenttia