Moni omaksi ilokseen kirjoittanut, mutta arjen kiireissä kynäilyn lopettanut, on korona-aikana palannut vanhan harrastuksen pariin. Kotona kun huvit täytyy itse keksiä ja vapaata aikaa voi olla yllättävän paljon, kun kompostimatoyhdistyksen kokoukset, setämiesten vesijumpat, urdun kerhot ja muut riennot ovat jäähyllä.

Tiedän myös monta ahkeraa lukijaa, jotka viime kuukausina ovat alkaneet haaveilla kirjan kirjoittamisesta. Mutta, mistä alkaa? Olenko dekkaristi vai lastenkirjailija? Massoja naurattava humoristi vai lähitulevaisuuden dystopiaa luotaava synkkä filosofi? Miksi yleensä kirjoittaa yhtään mitään? Ja aloittaminen, se vasta onkin sietämättömän vaikeaa! Vai, onko?

Kirjoittamisella on vahva asema myös työelämässä. Toiset kirjoittavat työkseen, mutta sujuvasta kirjoitustaidosta on hyötyä lähes kaikissa ammateissa. Lujuuslaskelmia tekevä insinööri, joka ei koe olevansa kummoinen tekstinikkari, huomaa siitä huolimatta kirjoittavansa sähköposteja ja raportteja. Harva välttyy tekstin tuottamiselta. Onneksi kaikki voivat kirjoittaa paremmin. Kaikki voivat kehittyä kirjoittajana.

Vaikka kirjoittamisen syyt, tekstin muodot ja tyylilajit vaihtelevat, kirjoittajana voi kehittyä keinoilla, jotka ovat kaikille teksteille yhteisiä. Kynä - Kaikki tärkeä kirjoittamisesta ja siihen liittyvä harjoituskirja auttavat innostavalla ja oivaltavalla tavalla kirjoittajaa, jolla on motivaatio ja inspiraatio hukassa. Tehtäviä tehdessä selkiintyy myös oma kirjoittajan ääni.  Kyllä, sillä nihkeästi kirjoittamiseen asennoituvalla insinöörilläkin on oma kirjoittajaäänensä. Se kannattaa fiilata kuntoon.