Lukupeitto


Alkusysäys

Kotiin pesäytyessä on ihanaa kääriytyä pumpulinpehmeään, lämpimään torkkupeittoon ja vajota mukavaan tuoliin hyvän kirjan kanssa.

Olen ommellut näitä lukupeittoja jo useampia, mutta rakkain niistä syntyi silti kuin vahingossa. Kaikki alkoi siitä, kun aioin heittää pois superlämpöisen ja paljon käytetyn villapeiton, joka oli jo pahasti nukkaantunut. Yhdessä sivussa oli lisäksi lapsen saksilla leikkaama lovi. Pyörittelin ja pyörittelin peittoa käsissäni, mutta tuntui pahalta heittää sitä pois, vaikka se ei tosiaankaan ollut enää mikään ilo silmille.

Onnekkaasti silmiini osui silloin pino liian pieneksi käyneitä lastenvaatteita, jotka olivat menossa kierrätykseen. Valitsin kasasta sävyltään toisiinsa sopivat trikoovaatteet: T-paidat, puserot, shortsit, legginsit ja kalsarit. Kaikki mukaan vaan! Kankaat eivät kuitenkaan ihan vielä riittäneet peitoksi. Pengoin omaa vaatekaappiani ja löysin pari puseroa, joista oli aika päästä eroon. Hetki lastenvaatteiden kriittistä tarkastelua ja löytyi vielä pari puseroa, joiden etumuksessa oli ikäviä ruokatahroja, jotka eivät olleet lähteneet pesussa. 

Lopulta kasassa oli riittävästi materiaalia. Levitin kaikki vaatteet pöydälle ja tarkistin vielä kerran värien ja sävyjen yhteensopivuuden. Samalla oli hyvä hetki silmäillä kodin muita värejä ja varmistaa peiton sopivan myös jo olemassa olevaan sisustukseen. Hyvältä näytti, ei muuta kuin toimeen!

Toteutus

Väistelin tahroja ja leikkasin vaatteista ensin suurimmat mahdolliset suorakaiteet ja neliöt. Sommittelin ne värien mukaan villahuovalle. Sen jälkeen täytin välit pienemmillä paloilla. 

Kun 180 cm x 180 cm työ oli suunniteltu, ompelin paloista neljä neliötä. Yleensä en tee tilkkutöitä trikoista, koska kangasta on puuvillaa hankalampi ommella, mutta pienellä siksakilla työ eteni sujuvasti. Kun blokit olivat valmiit, suoristin niiden reunat ja ompelin ne yhdeksi kappaleeksi. Päällinen oli tässä vaiheessa jonkin verran vuoreksi tulevaa villapeittoa suurempi.

Mitä peiton taustaksi? Hyvä tuurini jatkui. Kaapista löytyi haalistunut lakana, jonka kulunut väritys sopi täydellisesti peiton päällisen väreihin. Plussana tuli kuluneen lakanakankaan ihana pehmeys. 

Leikkasin lakanasta villapeittoa reilusti isomman palan ja kiinnitin sen, villapeiton ja trikoopäällisen hakaneuloilla yhteen. Kiedoin peiton toisen puolen rullalle. Aloitin peiton keskeltä ja ompelin koneella päällisen saumoja seuraillen kerrokset yhteen. 

Reunat tasoitin, oikaisin ja leikkasin vasta, kun peitto oli kasassa. Näin reunoista tuli siistit, vaikka trikoo ommeltaessa vähän venyi.

Reunan viimeistelin uudella puuvillakankaalla, josta olin juuri ommellut tyynyliinoja. Projektista oli jäänyt leveä kangassuikale, joka riitti peiton ympäri. Viimeistelyssä uusi kangas on hyvä valinta. Peiton reunojen kestettävä kovaa kulutusta. Trikoo tai kulunut lakana kuluu reunuksessa nopeasti puhki. 

Kierrätysmateriaalit

nukkaantunut villapeitto
käytettyjä trikoovaatteita
kulunut pussilakana tai lakana



Samankaltaisia

0 kommenttia