Unohda ruusu! Todellinen ystävänpäivän kasvi on helppohoitoinen rönsylilja, jota 70- ja 80-luvulla jaettiin ahkerasti ystävältä toiselle. Ei ihme, sillä kasvin rönsyt ovat kuin luotuja jakamiseen.
Meillä kotona oli sekä raidallisia että vihreitä rönsyliljoja ja monien kaverieni luona näitä oli olohuoneessa ripustettu usean amppelikasvin ryhmäksi. Kyläreissuilla sitten ihasteltiin erityisen komeita yksilöitä.
Rönsyliljat olivat myös koulujen ja julkisten tilojen vakiokasveja. Itse muistan esimerkiksi hammastarkastuksessa tuijottaneeni monta vuotta samaa, kuoleman rajamailla nuutunutta rönsyliljaa, joka ihmeellisesti sinnitteli kellastuneessa muoviruukussaan taas seuraavaan käyntiin.
2000-luvulla rönsyliljat eivät ole olleet muodissa, joten ilahduin valtavasti, kun yllättäen sain poikani luokkakaverin äidiltä rönsyliljan alun. Se saa nyt multaan istutettuna kasvaa kotimme komistukseksi, joka samalla puhdistaa tehokkaasti huoneilmaa.
En yhtään epäile, etteikö kasvista tulisi pysyvä lisä puolivarjoiselle makuuhuoneen ikkunalle, sillä rönsyliljaa helpompaa kasvia saa hakea. Hyvän ystävyyssuhteen tavoin se selviää jopa ajoittaisista unohduksista ja laiminlyönneistä.
Rönsylilja kasvaa nopeasti, kun se saa runsaasti vettä keväästä syksyyn. Multa voi olla kosteaa lähes koko ajan. Kasvi pitää myös kosteasta ilmasta, joten sitä hellitään sumuttamalla. Talvella mullan annetaan välillä kuivahtaa, mutta sumuttelua jatketaan, jotta lehtien kärjet eivät rusketu. (Hah,hah, älä usko! Osa ruskettuu varmasti, kun kastelu unohtuu tai ruukku huomaamatta täyttyy valkoisista juurimukuloista, mutta kuivuneet päät voi napsaista saksilla pois.)
Se oli siinä. Rönsyilevää ystävänpäivää!
0 kommenttia