Viikonloppuna tuuletin ja laskostin uudelleen varastossa olevia seinätilkkutöitäni. Niitä onkin vuosien mittaan kertynyt jo melkoinen pino, vaikka tilkkutyöharrastukseni oli ensin pitkään peittojen ompelua. Maailma on tänä aikana ehtinyt mullistua monella tapaa, mutta tilkkutyöt ovat kestäneet aikaa hienosti.
Aloitin tilkkuilun 80-luvun alussa, jolloin se ei ollut kovin laajalle levinnyt harrastus. Siitä kerroinkin jo blogipostauksessani kesäkuussa 2017.
Aloitin tilkkuilun 80-luvun alussa, jolloin se ei ollut kovin laajalle levinnyt harrastus. Siitä kerroinkin jo blogipostauksessani kesäkuussa 2017.
Alussa tilkkutöihin sopivia kankaita oli vaikea löytää. Leikkurit, leikkuumatot, viivaimet ja muut tilkkuilun apuvälineet olivat täysin tuntemattomia. Vasta 90-luvulla harrastajien määrä kasvoi ja kaikkea ompelua helpottavaa tarpeistoa alkoi olla saatavilla ainakin satunnaisesti messuilla ja vastaperustettujen tilkkutyöyhdistysten tilkkutyönäyttelyissä.
Kirjakaupoista löytyi yhtäkkiä myös ulkomaisia tilkkutyölehtiä. Oma suosikkini oli Quilter's Newsletter Magazine, jota ei valitettavasti enää julkaista. Lehden mainokset avasivat oven maailmaan, jota en tiennyt edes olevan olemassa.
Lehden sivuilla oli ilmoituksia, joissa kaupattiin kymmentä erilaista tilkkupeittovanua erilaisiin tarkoituksiin, kun itse olin onnellinen jos ylipäätään löysin yhtä edes kohtuullisesti tarkoitukseen sopivaa vanua turkulaisista kangaskaupoista. Usein vanua, sitä yhtä ainoaa, joutui tilaamaan.
Toinen toistaan mielenkiintoisemmat tilkkukirjat, herkulliset kankaat, isojen täkkien ompeluun suunnitellut ompelukoneet, tikkauskehykset, näyttelyt, kurssit, tilkkuharrastajien omat matkat ja kaikki muut lehdestä löytämäni herkut hämmästyttivät. Voiko kaikkea tätä olla olemassakaan! Ennen internettiä lehti saattoi olla melkoinen elämys.
Lehden sivuilla oli ilmoituksia, joissa kaupattiin kymmentä erilaista tilkkupeittovanua erilaisiin tarkoituksiin, kun itse olin onnellinen jos ylipäätään löysin yhtä edes kohtuullisesti tarkoitukseen sopivaa vanua turkulaisista kangaskaupoista. Usein vanua, sitä yhtä ainoaa, joutui tilaamaan.
Toinen toistaan mielenkiintoisemmat tilkkukirjat, herkulliset kankaat, isojen täkkien ompeluun suunnitellut ompelukoneet, tikkauskehykset, näyttelyt, kurssit, tilkkuharrastajien omat matkat ja kaikki muut lehdestä löytämäni herkut hämmästyttivät. Voiko kaikkea tätä olla olemassakaan! Ennen internettiä lehti saattoi olla melkoinen elämys.
Lehdessä oli myös mielenkiintoisia juttuja, eritasoisia tekniikkakouluja ja yksityiskohtaisia teko-ohjeita moniin hienoihin malleihin. Yleensä sovelsin tietoa ja suunnittelin uusien ideoiden pohjalta omia tilkkutöitä.
Yhden työn toteutin yhdessä äitini kanssa, minkä vuoksi se oli helpointa tehdä suoraan alkuperäisen mallin mukaan. Teimme Carol Ann Sinnreichin suunnitteleman, applikoidun seinätilkkutyön nimeltä Oklahoma Prairie, jonka ohje julkaistiin Quilter's Newsletter Magazine -lehdessä neljän osan sarjana vuonna 1998. Työstämme kuva tämän postauksen alussa ja kohtia yksityiskohdista alla.
Minun tehtäväkseni jäi kankaiden leikkaus, ompelu ja applikointi, minkä jälkeen tikkasimme työn yhdessä. Sen jälkeen tilkkutyö on ollut vaihdellen meidän molempien kotona esillä.
Työn suurimpia haasteita oli applikaatioiden ja tikkauksen runsaus.
Yhden työn toteutin yhdessä äitini kanssa, minkä vuoksi se oli helpointa tehdä suoraan alkuperäisen mallin mukaan. Teimme Carol Ann Sinnreichin suunnitteleman, applikoidun seinätilkkutyön nimeltä Oklahoma Prairie, jonka ohje julkaistiin Quilter's Newsletter Magazine -lehdessä neljän osan sarjana vuonna 1998. Työstämme kuva tämän postauksen alussa ja kohtia yksityiskohdista alla.
Minun tehtäväkseni jäi kankaiden leikkaus, ompelu ja applikointi, minkä jälkeen tikkasimme työn yhdessä. Sen jälkeen tilkkutyö on ollut vaihdellen meidän molempien kotona esillä.
Työn suurimpia haasteita oli applikaatioiden ja tikkauksen runsaus.
Sormeni saivat hikoamaan myös tilkkutyön keskusneliö ja tähtien väliset pienet neliöt, jotka ommeltiin paikalleen yhtenäisinä neliöinä. Se on hieno yksityiskohta, jonka toinen tilkkuilija huomaa, koska yleensä tällaiset kohdat ommellaan useasta palasta.
Toteutimme työn alkuperäisen värisuunnitelman mukaan. Olisin kyllä halunnut työn pohjaksi harmaan kankaan, mutta se jäi haaveeksi. Sitkeänkään etsimisen jälkeen en löytänyt kaunista harmaata, yksiväristä kangasta. Asiantila, jota on nykyään vaikea edes kuvitella, kun musta, valkoinen, harmaa ja erilaiset mutaiset sävyt ovat täyttäneet kangaskaupat jo vuosia. Pakon sanelema väri harmittaa minua yhä, mutta muuten olen työhön tyytyväinen. Siihen on myös vahva tunneside, koska olemme sen äidin kanssa yhdessä käsin tikanneet. Kaksin iso tikkausurakka sujui nopeasti.
Vaikka, kyllä sitä tikattavaa riitti! Äidilläni on lisäksi pienen pieni tikkauskäsiala, jota minunkin oli noudatettava, jotta työstä tulisi yhtenäinen. Yksin tehden en ehkä olisi malttanut tehdä näin pieniä tikkejä, mutta täytyy tunnustaa, silloin työstä ei olisi tullut ollenkaan näin hieno. Äidille isot kiitokset!
Toteutimme työn alkuperäisen värisuunnitelman mukaan. Olisin kyllä halunnut työn pohjaksi harmaan kankaan, mutta se jäi haaveeksi. Sitkeänkään etsimisen jälkeen en löytänyt kaunista harmaata, yksiväristä kangasta. Asiantila, jota on nykyään vaikea edes kuvitella, kun musta, valkoinen, harmaa ja erilaiset mutaiset sävyt ovat täyttäneet kangaskaupat jo vuosia. Pakon sanelema väri harmittaa minua yhä, mutta muuten olen työhön tyytyväinen. Siihen on myös vahva tunneside, koska olemme sen äidin kanssa yhdessä käsin tikanneet. Kaksin iso tikkausurakka sujui nopeasti.
Vaikka, kyllä sitä tikattavaa riitti! Äidilläni on lisäksi pienen pieni tikkauskäsiala, jota minunkin oli noudatettava, jotta työstä tulisi yhtenäinen. Yksin tehden en ehkä olisi malttanut tehdä näin pieniä tikkejä, mutta täytyy tunnustaa, silloin työstä ei olisi tullut ollenkaan näin hieno. Äidille isot kiitokset!
2 kommenttia
Aivan upea!
VastaaPoistaKiitos. Tätä oli yhdessä äidin kanssa kiva tehdä.
Poista