En ole oikeastaan ihastunut japanilaiseen kulttuuriin. En tunne palavaa rakkautta, mutta Japani on kummallisella tavalla jossain muodossa aina häilynyt miellyttävästi arjen lähituntumassa. Olen harrastanut karatea, istunut yliopistossa japaninluennoilla ja pidän japanilaisesta kirjallisuudesta. Japanilainen eleetön estetiikkakin vetoaa minuun samoin kuin moneen skandinaaviin. En ole kuitenkaan tuntenut intohimoa heittäytyä kulttuurin kerroksellisiin syvyyksiin. Haluan poimia siitä vain ristiriidattomia, helposti sulavia paloja.

Tausta huomioiden on ennustettavissa, että kirjakaupan ikkunaan esille asetettu Tyttö ja teeseremonia -kirja vetoaa minuun. Se kutsuu geishan lailla seuraansa. Niinpä varaan sen kirjastosta luettavakseni. Jonosta päätellen moni muukin on kiinnostunut lukemaan kirjan.

Juonellisesti kirja kertoo miten kirjan kirjoittaja Noriko Morishita neljätoistavuotiaana aloittaa teeseremonian opiskelun ja miten siitä tulee hänelle elinikäinen harrastus, josta kasvaa elämäntapa. Teen valmistuksen yksityiskohtia loputtomasti hiovat oppitunnit muuttuvat elämän oppitunneiksi.

   Samaan aikaan, ilman että itsekään huomasin, lasiin kertyi vettä tippa tipalta. Ennen lasin täyttymistä mitään muutosta ei tapahdu. Kun se viimein on täynnä, pintajännityksestä piripintaan pullistuneeseen veteen tipahtaa eräänä päivänä, eräällä hetkellä pisara, joka murtaa tasapainon. Sillä hetkellä vesi ryöpsähtää lasin reunojen yli.

Noriko oppii pysähtymään hetkeen ja nauttimaan siitä kaikilla aisteillaan, huomioimaan omaa kasvuaan ja elämään pitkällä tähtäimellä. 

   Maistele tätä hetkeä kaikilla viidellä aistillasi. Jos teet niin ymmärrät varmasti. Tie vapauteen on aina tässä hetkessä ja tässä paikassa ... Elämäänsä ei voi elää levollisesti mennyttä ja tulevaa miettien. On olemassa vain yksi tie. Nykyhetken kokeminen sellaisina hetkinä, joina pystyy uppoutumaan tähän silmänräpäytykseen, ei menneeseen tai tulevaan, ihminen huomaa elävänsä vapaudessa, jossa häntä ei estä mikään ...

Kirja kiteytyy ajatukseen: jokainen päivä on hyvä päivä. Olosuhteet voivat olla toisinaan haastavia, mutta ihminen pystyy nauttimaan millaisesta päivästä hyvänsä.

Kirjassa löydetään tie saavuttaa rauha ja lepo. Se vetoaa varmasti moneen kiireisen arjen kanssa tuskailevaan lukijaan. Teeseremonia ei ehkä ole suomalaiselle avautuva polku tähän päämäärään, mutta voihan ajatusta hetkeen pysähtymisestä soveltaa vaikka lumenluontiin.

Pidin kirjan yksinkertaisesta, toistavasta, teeseremoniaan sopivasta kirjoitustyylistä. Se olisi ehkä voinut olla vieläkin karumpi. Yllättäen, kansi on sisällöstä poiketen jopa imelän makea, mutta itseäni se ei pahasti häirinnyt. Siinä oli kuitenkin graafista selkeyttä ja yksinkertaisuutta.

Tarinan opetukset eivät ole uusia, ne tunnetaan kaikkialla maailmassa, mutta yksityiskohtiin uppoutumisesta ja hetkeen tarttumisesta on hyvä silloin tällöin muistuttaa. Tyttö ja teeseremonia -kirjassa te tehdään mitä viehkeimmällä tavalla.

***

Noriko Morishita, Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä, 2019 (Nichinichi kore kojitsu - Ocha Ga Oshietekureta 15 No Shiawase, 2002)
Kustantaja: Otava

Käännös: Markus Mäkinen
199 sivua