On vuosi 1921. Naisten oikeuksista kiinnostunut Perveen Mistry on valmistunut asianajajaksi Oxfordista ja aloittanut työt isänsä lakitoimistossa Bombayssa. Se on ainoa lakitoimisto, josta hänen naispuolisena lakimiehenä on mahdollisuus saada töitä.

Kun toimiston pitkäaikainen asiakas, varakas tehtaanomistaja Omar Farid kuolee, postissa saapuu kirje perheen edustajalta herra Mukrilta. Faridin kolmesta leskestä jokainen haluaa luovuttaa perintönsä hyväntekeväisyyteen.  Yrittääkö joku käyttää eristynyttä elämää viettävien naisten tilannetta hyväksi? 

Perveen lähtee pahoin aavistuksin tapaamaan vaimoja. Kun tapahtuu murha, hän tietää olleensa oikeassa ja ottaa tehtäväkseen selvittää, mitä suljettujen ovien takana on tapahtunut.

Sujata Masseyn Murha Bombayssa avaa 20-luvun Intiaan sijoittuvan, uuden cozy crime -sarjan, jonka päähenkilö on Intian ensimmäinen naisasianajaja Perveen Mistry. Mielenkiintoinen hahmo, jonka innoittajana on toiminut "tosielämän Perveen", Intian ensimmäinen naispuolinen asianajaja Cornelia Sorabji.

Tartuin kirjaan, kun ajattelin sen olevan täydellinen aika- ja kaukomatka nyt, kun ulkomaanmatkailu on tauolla. Alkuasetelma lupaili mysteeriin myös kipakkaa naisnäkökulmaa.

Lämpenin tälle kirjalle hitaasti, sillä aluksi eksoottisten yksityiskohtien vyöry häiritsi itse kertomukseen keskittymistä. Herkuteltiin dahitaneilla, aseteltiin sareja eri uskontojen mieltymysten mukaan, mietittiin begumeiden tilannetta ja tutkittiin niin muslimien, hindujen kuin parsienkin avioliittolakeja.

Vähitellen kirjan henkilöt kasvoivat eläviksi, intialainen kulttuuri alkoi avautua ja 20-luvun ajankuva toi tarinaan oman ulottuvuuden. Oli virkistävää lukea dekkaria, jonka tapahtumat sijoittuivat täysin oman kulttuuripiirin ulkopuolelle.

Loppujen lopuksi olisin kaivannut jopa lisää yksityiskohtien kuvausta. Kirjassa istuttiin usein ruokapöydässä ja valmistettiin ruokaa. Erikoiset ruokalajit -perunacurryt, kachumber-salaatit, patra ni machhit ja monet muut - jäivät lähinnä mielikuvituksen varaan, sillä niistä ei sen kummemmin kerrottu. Vaikka toisaalta, juuri tämä suomalaisin silmin katsottuna outojen asioiden pitäminen itsestäänselvyytenä toi kirjaan autenttisuutta ja oli osa kirjan viehätystä.

Perveen Mistry osoittautui sen verran mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi, että varasin jo kirjastosta sarjan toisen osan Satapurin jalokivi. Harmikseni olen jonossa vasta sijalla 53! Hetki täytyy siis odotella. Odottaessani voisin lukea Sujata Masseyn Japaniin sijoittuvaa Rei Shimura -sarjaa.