Jokaisen, joka mökkeilee pienellä saarella, pitäisi veneen ja äyskärin lisäksi varustautua Tove Janssonin Kesäkirjalla. Vuonna 1972 julkaistu ja seuraavana vuonna Kristiina Kivivuoren suomeksi kääntämä klassikko on hurmaava, isoäidin ja pienen tytön kesänvietosta Suomenlahden saarella kertova helmi.
Kirjassa on vain 135 sivua, mutta niihin tiivistyy koko pohjolan kesän hauras kauneus ja saariston erityinen vetovoima. Hienovireisesti, vähin sanoin ja tunteilematta Jansson samalla kuvaa vanhuutta ja lapsuutta sekä ihmisen suhdetta luontoon.
Kirja sopii mainiosti raukean hellepäivän lukemistoon, sillä se koostuu monesta lyhyestä tarinasta. Lukemisen lomassa riippukeinussa voi aaltojen tuudittamana ottaa vaikka pienet päiväunet.
”Päivä oli kaunis, mainingit pitkiä ja tyyniä. Juuri sellaisena päivänä, mätäkuussa, voi sattua että veneet lähtevät yksinään pois rannoiltaan. Isoja, vieraita esineitä hakeutuu mereltä maihin, yhtä ja toista uppoaa, yhtä ja toista nousee pintaan, maito happanee ja korennot tanssivat vimmatusti. Sisiliskot eivät pelkää.”
Kirja on täynnä yllä olevan kaltaisia arjen maagisia hetkiä, jotka syntyvät toisaalta elämän rajallisuuden ja hetkellisyyden, toisaalta vakaan ja lujan jatkuvuuden tasapainosta. Elämä kutistuu pieniin yksityiskohtiin ja rutiineihin niin kuin saarella on tapana, mutta samalla käsillä on koko maailma.
Jos kirjaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi rauha. Tyyneys, kun kaikki on muutoksessa ja kuitenkin omalla paikallaan.
Tähän mielentilaan samastuin, kun kirja herätti omat lapsuusmuistoni meren ääreltä: lämpimät, kuparinkeltaiset rantakalliot, loputtoman veneiden kanssa puuhaamisen ja kalastuksen. Ulkosaaristossa oli kuin ulkomailla. Kieli ja ääneen lausumattomat (mutta tärkeät) ”saaristolaissäännöt” poikkesivat täysin talvisesta arjesta mantereella. Kotona puolukkametsässä saattoi kyyn yllättäessä kiljahtaa, mutta kesällä saaressa piti kyiden sukukokoukseen laiturilla suhtautua välinpitämättömästi.
Peltileipä on hyvä vaihtoehto, jos ei viitsi pyöritellä sämpylöitä. Yrttimausteilla makuun saa vaihtelua. Pizzamauste löytyy monesta keittiöstä. Oreganosta pitävät yleensä kaikki. Rosmariini jakaa jo mielipiteitä. Oma suosikkini on ruohosipuli.
3 dl rasvatonta maitoa
3 dl rasvatonta maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 muna
0,5 dl juoksevaa rasvaa
1 rkl oreganoa
n. 7 dl vehnäjauhoja
Koristeluun:
1 muna
ripaus suolaa
seesaminsiemeniä
Liuota hiiva, suola ja sokeri kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon muna, juokseva rasva ja oregano. Alusta taikinaan 5 dl jauhoja. Vaivaa vähän kerrallaan joukkoon lisää jauhoja kunnes taikina on vielä aavistuksen tahmeaa, mutta jo leivottavaa. Jatka vaivausta kunnes taikina irtoaa kulhosta, yhteensä noin 8 minuuttia.
Nosta taikina voideltuun n. 22 x 30 cm uunivuokaan ja painele se tasaiseksi. Peitä liinalla ja kohota.
Ripottele munaan hyppysellinen suolaa ja vispaa sen rakenne rikki. Voitele leipä munalla ja sirota päälle seesaminsiemeniä.
Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.
Nosta ritilälle ja jäähdytä liinan alla.
Karkkivärit veivät ajatukseni sirkukseen, kun suunnittelin tilkkupeittoa lastenhuoneeseen ja siirtelin lattialla iloisen värisiä tilkkutyöblokkeja. Peitossa en voinut toteuttaa kaikkia ideoitani. Niinpä lopulta ompelin peiton lisäksi reilunkokoisen kassin, jonka voi ripustaa huoneen vaatenaulakkoon säilytyspussiksi tai ottaa kassikäyttöön.
Tässä työssä mallia ei kannata orjallisesti noudattaa. Paras lopputulos syntyy, kun etenet työssä rennosti pala palalta ja valitset seuraavan kankaan omien tilkkuvarastojesi mukaan jo ommeltuun kokonaisuuteen sopivaksi. Kaitaleiden leveydelläkään ei ole niin väliä, kunhan kappale suurenee suunnilleen neliön muotoisena. Tarkan mitan tarvitset vasta viimeisellä kierroksella.
Kassin mitat: korkeus 50 cm, leveys 50 cm ja syvyys 5 cm.
Tarvikkeet
pääosin yksivärisiä, värikkäitä kangaspaloja (Kaikki väriltään sopivat kankaanrippeet kannattaa ottaa esille, sillä alussa käyttöä löytyy hyvinkin pienille paloille.)
50 cm vanua
55 cm vuorikangasta, lev 120 cm
25 cm (silkki)nauhaa, (enemmän, jos käytät sitä taskun lisäksi myös koristeluun)
kangaspaloja koristekuvioiden applikointiin kankaan kuvioiden mukaan
nappeja
erivärisiä strasseja
silkkinauhaa
kirjontalankaa
Teko-ohje
Leikkaaminen
Parhaat kangasyhdistelmät löydät, kun leikkaat päällisen kankaat vasta ompelun edetessä (ks. ompeleminen). Kantohihnat voit leikata valmiiksi. Niitä varten tarvitset kaksi eriväristä 12 x 96 cm kangassuikaletta. Taskuun leikataan 17 x 30 cm pala kangasta.
Vuorikankaasta leikataan yksi 50 x 63 cm ja yksi 55 x 53 cm pala.
Kaikki yllä mainitut mitat sisältävät 1,5 cm saumavarat.
Vanuun ei leikata saumavaroja. Sitä tarvitset kaksi 5 x 83 cm kaitaletta, yhden 55 x 50 cm ja yhden 50 x 60 cm palan.
Ompelu
Leikkaa ensimmäisestä kankaasta tulitikkurasiaa pienempi neliö tai suorakaide. Valitse kankaalle sopiva pari ja leikkaa siitä kapea, tasalevyinen suikale. Ompele toinen pala ensimmäiseen kankaaseen. Silitä sauma auki. Tasoita työn sivut leikkaamalla toisen palan päät ensimmäisen kankaan reunojen kohdalta. Valitse kolmas kangas. Ompele se äsken tekemäsi kahdesta kangaspalasta muodostuvan palan jollekin reunalle. Silitä sauma auki. Tasoita työn sivut. Tarkista ajoittain palan suoruus ja jatka samaan tapaan kunnes blokki on 53 x 63 cm kokoinen. Valitse kumpi kassin 63 cm pituisesta sivusta on kassin yläreuna ja ompele siihen kassin sisälle kääntyväksi taitteeksi tuleva, leikattuna 8 cm leveä kaitale.
Aseta 50 x 60 cm pala vanua 1,5 cm päähän blokin alareunasta ja sivuista. Nuppineulaa vanu paikoilleen. Seuraa kangaskaitaleiden reunoja ja tikkaa vanu sieltä täältä kankaiden oikealta puolelta kiinni päälliseen. Kassin taustapuoli ja sivut ovat nyt valmiit.
Ompele kassin etupuoli samoin kuin tausta. Kun pala on 53 x 53 cm kokoinen, valitse mikä sivuista on kassin yläreuna ja ompele siihen kassin sisälle kääntyväksi taitteeksi tuleva, leikattuna 8 cm leveä kaitale. Lisää sen jälkeen vastapäiselle sivulle kassin pohjaksi toinen, leikattuna 8 cm leveä kaitale.
Aseta 55 x 50 cm pala vanua 1,5 cm päähän viimeksi ompelemasi blokin alareunasta ja sivuista. Nuppineulaa vanu paikoilleen. Seuraa kangaskaitaleiden reunoja ja tikkaa vanu sieltä täältä kankaiden oikealta puolelta kiinni päälliseen.
Asettele erilaisia koristeita, nappeja, nauhoja, strasseja ja kuviollisia kankaita kassin päälle. Kokeile rohkeasti eri vaihtoehtoja! Tähän kassiin sopivat kaikki hullutukset. Kun olet tyytyväinen lopputulokseen, kiinnitä koristeet.
Ompele kassin etu- ja takaosan sivut kiinni toisiinsa ja tämän jälkeen pohjan kolme sivua. Kavenna saumavaroja kulmissa.
Aseta 83 cm pitkä vanukaitale keskelle 12 x 96 cm kokoisen kangaspalan nurjaa puolta, 1,5 cm päähän kankaan reunasta. Taita kankaan toinen puoli vanun päälle. Käännä saumavarat sisään ja tikkaa molemmat pitkät sivut 0,2 cm päästä reunasta. Ompele samoin toinen kantohihna.
Seuraavaksi tehdään tasku. Taita 17 x 30 cm:n kangaspala oikeat puolet vastakkain 8,5 x 30 cm palaksi. Ompele pitkältä sivulta yhteen. Silitä sauma auki. Taita näin syntynyt putki kaksinkerroin, kankaiden nurjat puolet vastakkain. Aseta sauma keskelle taakse. Käännä kankaan reunat saumavaroiksi putken sisään ja ompele taskun alareuna kankaan päältä kiinni. Ompele taskun taakse, yläreunaan, kaavan mukaan kaksi 6 cm pitkää (silkkistä) ripustusnauhaa ja 13 pitkä lenkki. Kiinnitä nappi.
Ompele vuorikankaan 50 x 63 cm palan molemmat 50 cm pitkät sivut yhteen 55 x 53 cm palan 55 cm pitkiin sivuihin niin, että kankaiden toinen reuna (kassin yläreuna) on tasan. Ompele pohjan kolme sivua. Kavenna saumavaroja kulmissa.
Työnnä vuori päällisen sisään nurjat puolet vastakkain. Taita päälliskangas 6,5 cm kassin sisään. Käännä sen 1,5 cm leveä saumavara kankaan alle. Nuppineulaa vuori paikoilleen.
Aseta kantohihnan 6,5 cm pitkä vanuton osa on kassin sisäpuolelle, hihnan kassin sivujen puoleiset reunat 10 cm päähän kassin sivusaumoista. Työnnä kantohihnan päät kassin sisään kääntyvän taitteen alle. Nuppineulaa hihna kiinni kassin päälliseen ja ompele se kahdella neliön muotoisella kuviolla paikoilleen. Kiinnitä samoin toinen kantohihna kassin toiselle puolelle.
Ompele kassin yläreunaan 5 cm korkeita, taitteen, vuoren ja päällisen yhteen kiinnittäviä pystytikkauksia huomaamattomasti päällisen kangaskaitaleiden mukaan.
Valitse taskun paikka. Työnnä sen ripustusnauhat taitteen alle. Kiinnitä vuori ja tasku käsin ommellen piilopistoilla paikoilleen.
Vihtorin pöydässä tarjotun makkarakeiton reseptiä en tiedä, mutta muistan sen olleen kuumaa, mausteista ja suureksi hämmästyksekseni punaista, mitä äitini makkarakeitto ei koskaan ollut. Tämän muistikuvan pohjalta lähdin tässä reseptissä makkarakeittoa keittelemään.
reilu kattilallinen
2 tl paprikajauhetta
öljyä
3 sipulia
4 valkosipulin kynttä
2 paprikaa
2 l vettä
2-3 lihaliemikuutiota
7 kiinteää perunaa
4 rkl tomaattisosetta
maustepippuria
2 tl kuminaa
2 tl kirveliä
600 g mausteista makkaraa (mielellään kahta eri makua)
Lämmitä paprikajauhetta hetki öljyssä. Lisää joukkoon pilkotut sipulit, valkosipulinkynnet ja paprikat. Kääntele pannulla kunnes sipuli on kuullottunut ja paprikat hieman pehmenneet. Siirrä kattilaan.
Lisää vesi ja lihaliemikuutiot. Kiehauta. (Huomaa, että lihaliemikuutioiden määrä riippuu makkaran ja liemitiivisteen suolaisuudesta. Jos et ole varma, lisää ensin kaksi kuutiota. Maistele keittoa keittämisen puolivälissä, kun maut ovat tasaantuneet, ja lisää tarvittaessa kolmas.)
Kuori ja paloittele perunat. Lisää ne kattilaan, kun vesi kiehuu. Laske lieden lämpöä. Mausta keitto tomaattisoseella, muutamalla kokonaisella maustepippurilla, kuminalla ja kirvelillä.
Keitä hiljalleen.
Paloittele makkarat ja ruskista niitä hetki pannulla. Siirrä kattilaan, kun perunat ovat lähes kypsiä.
Tarjoa hyvän, vaalean leivän kanssa.
Banaanimuffinit tekee todella nopeasti, muutamassa minuutissa, sillä taikina tehdään monitoimikoneen leikkuuterällä ilman sen kummempia krumeluureja. Paistoon toki sitten kuluu tovi, mutta se ei vie leipojan aikaa.
12 kpl
3 banaania
1,75 dl sokeria
1 muna
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
3,5 dl vehnäjauhoja
Koristeluun:
Koristeluun:
ranskankermaa eli cremè fraîchea
nonparelleja
Soseuta banaanit monitoimikoneessa. Vähennä terän kiertonopeutta ja lisää sokeri ja muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen.
Annostele taikina paperisiin vuokiin muffinipellillä.
Paista 175-asteessa noin 20 minuuttia.
Koristele ja nauti.
Oletko
leiponut leipää porkkanasoseeseen? Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Leipä on uskomattoman
hyvää. Jos porkkanoiden kuoriminen, keittäminen ja soseuttaminen ei innosta,
osta sose valmiina kaupasta.
Ja niin, sananen vielä jauhoista. Niiden määrää on tässä reseptissä mahdoton tarkkaan sanoa, sillä porkkanasoseiden
kosteus vaihtelee. Ajatus on, että ruis- ja vehnäjauhoja on taikinassa yhtä
paljon. Voit siis aloittaa maltillisella jauhomäärällä ja lisäillä sitten molempia
jauhoja pikku hiljaa, kun vaivaat taikinaa.
2
leipää
40
g hiivaa
2
tl suolaa
1
dl siirappia
3
dl rasvatonta maitoa
5
dl porkkanasosetta
2
tl fenkolia
5+ dl
ruisjauhoja
5+ dl
vehnäjauhoja
Pintaan:
siirappivettä
Pintaan:
siirappivettä
Liuota
hiiva, suola ja siirappi kädenlämpöiseen maito-porkkanaseokseen. Sekoita
joukkoon fenkoli. Alusta taikinaan 5 dl ruisjauhoja ja saman verran
vehnäjauhoja. Vaivaa tämän jälkeen taikinan joukkoon tarpeen mukaan lisää
jauhoja. Jatka vaivausta kunnes taikina irtoaa kulhosta, yhteensä noin 8
minuuttia.
Kaada
taikina kevyesti jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa sitä hetki. Jaa taikina
kahtia ja leivo molemmat palat pyöreäksi limpuksi. Nosta leivät leivinpaperilla
suojatulle pellille.
Peitä
liinalla ja kohota 30 minuuttia.
Paista
175 asteessa noin 70 minuuttia. Sivele leivät siirappivedellä, kun paistoaikaa
on jäljellä puoli tuntia.
Nosta
ritilälle ja jäähdytä liinan alla.









