Marraskuussa julkaisemani limevaahtokarkkireseptin jälkeen useampi teistä kysyi onnistuuko vaahtokarkkien teko ilman lämpömittaria. Kyllä onnistuu. Sokerimassan lämpötila vaikuttaa makeisten rakenteeseen. Lämpömittaria käyttämällä saat napattua sokerin hellalta aina samassa lämpötilassa, eli vaahtokarkit ovat joka kerta tasalaatuisia. Jos pieni vaihtelu ei haittaa, keitä massaa ensimmäisellä kerralla 10-12 minuuttia. Todennäköisesti lopputulos on ok. Hellat ovat kuitenkin yksilöitä. Keittoaikaa lyhentämällä saat pehmeämpiä ja pidentämällä tiiviimpiä vaahtokarkkeja. Älä kuitenkaan keitä yli 15 minuuttia.

Itse tehdyt vaahtikset ovat niin superhyviä, että älä anna lämpömittarin puutteen estää makukokeiluja. Perusreseptiä muuntelemalla jokainen voi kehitellä oman mieliohjeensa.

Nämä Oreo-vaahtokarkit tein kyseisille kekseille person poikani iloksi. Karkkipurkilla kävi kyllä sitten sen sortin kuhina, että hän joutui lopulta toppuuttelemaan aikuisia! 

vuokasprayta
tomusokeria

1 pkt Oreo-keksejä (154 g)
50 g kookosöljyä

12 liivatelehteä
1 dl vettä
4 dl taloussokeria
2 dl glukoosisiirappia
1 dl vettä
1 tl vaniljauutetta
0,25 tl suolaa

3 dl kuumaa maitoa

1 rkl kuivahiivaa

1 rkl sokeria

1 dl lämmintä vettä

1 tl suolaa

0,75 dl sokeria
2 munaa
100 g voita, sulatettuna
n. 10 dl vehnäjauhoja

Yön yli kohotettuja sämpylöitä on aina kiva leipoa, koska ne ovat niin vaivattomia tehdä. Pari kertaa tosin olen unohtanut taikinan parvekkeelle, mutta sekään ei ole maailmaa kaatanut. Olen leiponut taikinan muistaessani ja ihan syötävää leipää olen uunista silloinkin ottanut.

Voit käyttää ohjeessa mitä tahansa juustoa. Itse pidän voimakkaista juustoista, minkä vuoksi käytin tällä kertaa pitkään kypsytettyä cheddaria.

8 kpl

neljännes (12 g) tuorehiivapaketista

1 tl suolaa

2 rkl hunajaa

5 dl kylmää vettä

n. 1 dl juustoraastetta

n. 11 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva, suola ja hunaja kylmään veteen. Lisää juustoraaste. Vaivaa joukkoon vähitellen vehnäjauhoja kunnes taikina on juuri ja juuri leivottavaa, mutta vielä löysää.

Anna kohota viileässä yön yli.

Kaada taikina jauhotetulle työpöydälle ja kääntele sitä varovasti muutaman kerran. Muotoile taikinasta pitkä pötkö. Leikkaa tanko 8 palaan. Muotoile palat kevyesti haluamaasi malliin ja nosta ne leivinpaperilla suojatulle pellille.

Peitä liinalla ja kohota.

Paista 250 asteessa 5 minuuttia, laske lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä 10 minuuttia.

Jäähdytä ilman liinaa.

Moni omaksi ilokseen kirjoittanut, mutta arjen kiireissä kynäilyn lopettanut, on korona-aikana palannut vanhan harrastuksen pariin. Kotona kun huvit täytyy itse keksiä ja vapaata aikaa voi olla yllättävän paljon, kun kompostimatoyhdistyksen kokoukset, setämiesten vesijumpat, urdun kerhot ja muut riennot ovat jäähyllä.

Tiedän myös monta ahkeraa lukijaa, jotka viime kuukausina ovat alkaneet haaveilla kirjan kirjoittamisesta. Mutta, mistä alkaa? Olenko dekkaristi vai lastenkirjailija? Massoja naurattava humoristi vai lähitulevaisuuden dystopiaa luotaava synkkä filosofi? Miksi yleensä kirjoittaa yhtään mitään? Ja aloittaminen, se vasta onkin sietämättömän vaikeaa! Vai, onko?

Kirjoittamisella on vahva asema myös työelämässä. Toiset kirjoittavat työkseen, mutta sujuvasta kirjoitustaidosta on hyötyä lähes kaikissa ammateissa. Lujuuslaskelmia tekevä insinööri, joka ei koe olevansa kummoinen tekstinikkari, huomaa siitä huolimatta kirjoittavansa sähköposteja ja raportteja. Harva välttyy tekstin tuottamiselta. Onneksi kaikki voivat kirjoittaa paremmin. Kaikki voivat kehittyä kirjoittajana.

Vaikka kirjoittamisen syyt, tekstin muodot ja tyylilajit vaihtelevat, kirjoittajana voi kehittyä keinoilla, jotka ovat kaikille teksteille yhteisiä. Kynä - Kaikki tärkeä kirjoittamisesta ja siihen liittyvä harjoituskirja auttavat innostavalla ja oivaltavalla tavalla kirjoittajaa, jolla on motivaatio ja inspiraatio hukassa. Tehtäviä tehdessä selkiintyy myös oma kirjoittajan ääni.  Kyllä, sillä nihkeästi kirjoittamiseen asennoituvalla insinöörilläkin on oma kirjoittajaäänensä. Se kannattaa fiilata kuntoon.

Kuivakakut eivät juuri nyt ole muodissa, mutta leivon niitä aina silloin tällöin ja ihmettelen joka kerta miksi en tee niitä useammin. Kyllä mummot osasivat! 

Iso satsi itse tehtyä jogurttia on erityisen hyvä syy leipoa kuivakakkua. "Ettei vaan pääse vanhentumaan." No, enhän minä tällä huijaa itseänikään. Tämä sukaattikakku on niin hyvää, että sen vuoksi lähtisin kauppaan ostamaan jogurttia - jos en siis tekisi sitä itse.

Kakku on tällaisen laiskan kokin unelma. Se valmistuu lähes itsestään, sillä mitään ei vatkata, vaahdoteta tai kiehauteta. 

1 iso kakku 

5 dl vehnäjauhoja 

3 dl sokeria 

1,5 tl soodaa 

3 tl vaniljasokeria 

3 dl maustamatonta jogurttia 

2 munaa 

200 g voita sulatettuna

1 pkt (100 g) sukaattia 

Yhdistä vehnäjauhot, sokeri, sooda ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon jogurtti, munat, voisula ja sukaatti. Sekoita varovasti käännellen. 

Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa 160 asteessa noin tunti. 

Anna asettua hetki vuoassa ja kumoa. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

Kaupan vaahtokarkit maistuvat minusta pahville, parhaimmillaankin keinotekoisille esansseille. Niitä en himoitse, mutta nämä kotitekoiset, limehedelmillä maustetut vaahtokarkit ovat taivaallista herkkua. Aivan käsittämättömän ihania! 

Kannattaa kokeilla. Kaltaiseni vaahtokarkkivastainen örmykin saattaa yllättyä ja pyörtää mielipiteensä tästä sokerisesta makeisesta. Ja turha sanoakaan, vaahtokarkeille persojen maailma ei limevaahtokarkkien maistamisen jälkeen ole enää koskaan entisensä. Vaahtokarkit on tästä lähtien ehdottomasti tehtävä itse, mikään muu ei kelpaa. Ei koskaan enää!

Onneksi vaahtokarkkien valmistaminen on helppoa. Onnistuaksesi tarvitset vain paistolämpömittarin, jota tässä tapauksessa kutsutaan karamellilämpömittariksi, vaikka ainakin minulla se on sama härveli.

Massan irrotus vuoasta ja kaato sokeroidulle paperille saattaa aiheuttaa muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin — irtoaako vai ei? — mutta yleensä sekin lopulta sujuu ongelmitta, jos vuoka vain on ollut hyvin valmisteltu.

Suihkuta 20 x 28 cm vuoka vuokaspraylla. Ripottele päälle reilusti tomusokeria. Siirrä sivuun.

Pilko liivatelehdet yleiskoneen kulhoon. Kaada päälle limenmehu. 

Sekoita kattilassa taloussokeri, siirappi, vesi, limenkuoriraaste ja suola. Sekoita seosta keskilämmöllä kunnes sokeri sulaa. Nosta lämpöä ja anna kiehua sekoittamatta vajaat 15 minuuttia, eli kunnes seoksen lämpötila on 120 astetta.

Kaada kuuma siirappiseos ohuena nauhana limenmehuun yleiskoneen käydessä hitaalla nopeudella. Kun liivate on sulanut ja seos on tasaista, käännä nopeus täysteholle. Vispaa 15 minuuttia, eli kunnes massa on vaaleaa ja kuohkeaa. Lisää elintarvikeväri ja sekoita tasaiseksi.

Suihkuta nuolija vuokaspraylla ja kaada kuohkea sokerimassa esivalmisteltuun vuokaan. Ripottele päälle tomusokeria. Jätä huoneenlämpöön yön yli.

Irrota massan reunat vuoasta vuokaspraylla suihkutetulla spatulalla. Kumoa vaahtokarkkilevy tomusokerilla päällystetylle paperille. Leikkaa paloiksi. Pyörittele tomusokerissa. 

Poista pullasudilla ylimääräiset sokerit. Aseta tarjolle.

Jos haluat säilyttää vaahtokarkkeja, tee se ilmatiiviissä rasiassa.