Keittiökaapiston laatikkojen uusi elämä lastenhuoneen hyllyinä

Leonardo da Vinkki - 1/31/2018

Edessä oli monenlaista huoneen ja huonekalujen kunnostusta, kun remontoin taaperon huoneen koululaisen huoneeksi. Yksi projekteista oli isoäitini lipaston ja asunnon alkuperäisen, 50-luvun keittiökaapiston laatikoiden kunnostus seinähyllyiksi.

Laatikot oli aikanaan tehty jykevästi puusta, joten niitä oli helppo tuunailla. Muoto vaihteli, oli kapeaa ja syvää, leveää ja matalaa. Vetimiäkin oli moneen lähtöön. Mikäs sen hauskempaa. Muotojen vaihtelu vain elävöittää näkymää.

Samasta syystä maalasin hyllyjä kahdella värillä, limen vihreällä ja turkoosilla. Ne ovat ruskean ja valkoisen kanssa huoneen päävärit. Väripilkkuina toimivat lelujen ja pienten yksityiskohtien oranssi ja syvä punainen.

Huomaat varmaan, että en ole monotonisten väriskaalojen ystävä! Värejä pelätään ihan turhaan. Useampikin väri voi luoda harmonisen kokonaisuuden, kun ne valitaan huolella, jokaisen tummuusaste on sama ja päävärit hallitsevat näkymää. Ja se ainainen puhe väreihin kyllästymisestä, se on ihan huuhaata. Kaiken valtaavaan valkoiseen kyllästyy paljon nopeammin.

Toteutus

Ennen maalausurakkaan ryhtymistä laatikoita kannattaa hetken pyöritellä käsissään. Täytyykö niitä ehkä hieman muokata ennen maalausta? Samalla voi suunnitella niille paikat seinällä.

Tässä projektissa osa laatikoista sopi hyllyiksi niineen. Osan etulevy ulottui pari senttiä laatikon pohjan yli. Ylimääräinen osa täytyy sahata pois, jotta laatikon pohja on koko matkalta kiinni seinässä.

Esteettisistä syistä lisäsin yhteen laatikkoon myös L-listan hyllyn yläreunaan, joka oli laatikkokäytössä kolhiintunut pahasti.

Lopuksi harkitaan vetimien kohtalo. Jäävätkö ne paikalleen vai ruuvataanko irti ja kitataan kolot piiloon? Minkälaisen kokonaisuuden hyllyt seinällä muodostavat? Onko tietyn hyllyn vedin oikealla vai vasemmalla puolella, tai kenties hyllyn alla? Itse jätän vetimet mieluusti paikoilleen, mutta silloin myös ne vaativat huomiota. Maalauksen ajaksi ne kannattaa joka tapauksessa irrottaa (jos mahdollista) ja kiinnittää ne uudelleen, kun hylly on maalattu.

Sitten vain maalaushommiin! Puhdistan pinnat pintaliasta, hion ne hiomapalikkaan käärityllä 120 hiomapaperilla ja viimeistelen 180 karkeudella.

Kun ensimmäinen maalikerros on kuivunut, hion pinnat 180 karhealla hiomapaperilla ja maalaan hyllyt toisen kerran. Välihionta ja vielä kerros kalustemaalia.

Jokaisen maalauskierroksen jälkeen pintojen on annettava kuivua seuraavaan päivään (kuivumisaika 16 h), joten projekti vie aikaa, mutta vesiohenteista maalia on mukava käyttää: hajuhaitta on olematon ja pensseli on helppo puhdistaa.

Hyllyjen kiinnittämiseen on tarjolla monia vaihtoehtoja. Koska kyseessä on eläväisen pojan huone, pelasin varman päälle. Kiinnitin hyllyt sekä ylä- että alapuolelta kulmaraudoilla seinään, pienemmät, lähellä katonrajaa olevat hyllyt vähän pienemmillä ja isot hyllyt järeillä lätkillä. Maalattuina niitä tuskin huomaa.