Jos mustikkamehu ei satu kaatumaan rinnuksille, lapselta jää pieneksi paljon T-paitoja, joiden kankaat ovat vielä erittäin hyväkuntoisia. Ei niitä kauan ehditä pitää, kun tulee kasvupyrähdys ja tarvitaan isompia vaatteita. Osan paidoista voi kierrättää torkkupeitoksi.

Taustan saat kätevästi käytetystä pussilakanasta tai lakanasta. Ne ovat pesuissa usein jo muuttuneet mukavan pehmeiksi ja kotoisiksi, mikä on ihan omiaan torkkupeitossa. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, ettei kangas ole vanhuuttaan hapera! Sopivasti kierrättämällä saat uuden torkkupeiton lisäksi kaappiin tilaa uusille liinavaatteille ilman, että tekstiilijätevuori kasvaa.

Tähän peittoon löysin taustaksi retropussilakanan, joka muistuttaa isoäidistäni ja lapsena maalla vietetyistä mummolan kesistä, mikä tekee peitosta erityisen.

Kerrosten väliin voit kierrättää vanhan torkkupeiton tai neulotun huovan, jos se ei päästä väriä. Se voi olla huonokuntoinenkin, sillä vuori ei jää näkyviin. Aina voit tietysti käyttää myös vanua. Edullinen vaihtoehto ostovanulle on fleece-peitto, joita saa muutamalla eurolla. 

Tilkkutöissä käytettävä mitta-alusta, viivotin ja leikkuri helpottavat huomattavasti palojen leikkaamista, mutta ne eivät ole välttämättömiä.

125 x 160 cm peitto

Tarvikkeet

pieneksi käyneitä T-paitoja
huonokuntoinen torkkupeitto / vanua / ohut fleece-peitto 
kierrätyspussilakana
trikoonauhaa

Teko

Leikkaa T-paidoista neliöitä ja suorakaiteita.

Sommittele leikatuista paloista alueita, jotka voit yhdistää suoralla ompeleella. Kasvata tarpeen tullen liian pieniä paloja kapeammalla trikookaistaleella, jotta saat palat sopimaan toisiinsa. 

Yhdistä palat saumurilla tai ompelukoneella pienellä siksakilla.

Kokoa kerroksista kakku: taustakangas-välikangas-trikootilkkutyö. Kiinnitä kerrokset hakaneuloilla. Tikkaa saumat ompelukoneella pari milliä sauman vierestä.

Siisti reunat leikkaamalla. 

Viimeistele työ huolittelemalla reunat trikoonauhalla.

Edellisen kerran tein trikookankaista torkkupeiton vuonna 2017. Siitä postaus täällä.

Villivadelmat ovat metsän kesäinen aarre, jonka saattaa löytää esimerkiksi muutaman vuoden vanhalta hakkuuaukiolta. Koossa ne häviävät puutarhavadelmille, mutta maku on aivan toista kuin isoiksi ja komeiksi jalostetuilla serkuillaan. 

Ohjeen kiisseliin riittää vähempikin määrä vadelmia, mutta omat mittani ovat runsaita. Niin tässäkin reseptissä. Sokerin määrä riippuu vadelmien makeudesta. Maista lopputulosta ja lisää sokeria, jos siltä tuntuu.

1 l vettä
3 dl sokeria
5 rkl perunajauhoja
1 l vadelmia

Kiehauta vesi, sokeri ja perunajauhot kattilassa. Lisää vadelmat. Sekoita. Anna jäähtyä hieman ja sekoita kevyesti toisen ja vielä kolmannen kerran. Älä kuitenkaan innostu liiaksi vatkaamaan ettei kiisselistäsi tule liisteriä.

Älä säikähdä, vaikka kiisseli on ensin kirkasta. Se punastuu, kun vadelmat ovat hetken olleet sokeriliemessä ja sekoittelet kiisseliä. Voit myös tehdä kiisselin vadelmamehuun. 

Tarjoa kermavaahdon kanssa.