Kierrätin aikaisemmin lapsen vaatteet Facebook-kirppiksillä, mutta se oli monella tapaa hermoja raastavaa. (Jokainen joka on siellä lastenvaatteita myynyt tietää täsmälleen mitä tarkoitan.) Eräänä päivänä sain tarpeekseni. Nyt kierrätän vaatteet kotona ja nautin luomisen ilosta. Suosittelen kaikille!
Aloittaessani en koskaan tiedä mikä on lopputulos. Annan työn ohjata suunnittelua ja ompelua. Alla esimerkki tavasta, jolla vaatteita voi muokata ja uudistaa.
Tarvikkeet
pieneksi käyneitä lastenvaatteita
kulunut, käytöstä poistettu, valkoinen lakana
vetoketju
Teko-ohje
Ongelmakohtien määrittely
Tämä projekti käynnistyy, kun pojan lempipaita alkaa käydä pieneksi. Se on tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä harmaa college-pusero. Lähtökohtana on siis yksi tietty, vielä lähes sopivaa kokoa oleva vaate.
Pusero pojan päälle ja mielikuvaa tarkempi katselmus! Hihat ovat sopivan mittaiset, mutta käyneet kapeiksi. Kangas puristuu ikävästi käsien ympärille. Navan seutukin kiristää. Pituus on riittävä. Poika jo kiemurtelee, mutta puseron voi nyt ottaa pois päältä: ongelmakohdat ovat selvillä.
Kankaiden valinta
Kankaiden laadun määrittää lähtökohtana oleva pusero. Lisäpalojen täytyy olla samaa maata, eli college-kangasta tai tukevaa trikoota.
Pengon kierrätysvaatevarastoani ja etsin sieltä silmää miellyttävän väriyhdistelmän.
Suunnittelua työn edetessä
Hihat ovat selkä muutoskohde, joten aloitan niistä.
Leikkaan saksilla kaula-aukon pois.
Päiväkotihousujen lahje on koululaisen hihan pituus. Leikkaan housuista sopivan kokoisen suoran kaitaleen, jossa on vyötäröresori mukana. Pikkupojan vyötäröllä ollut resori on kapeampi kuin hihan suussa oleva resori, mutta en anna sen haitata, sillä tästä saan valmiin hihansuun.
Sauman ompelutyyliin otan mallia hihansuusta, jossa kiertää kolme suoraa tikkiriviä, joiden jälkeen kankaan reuna on viimeistelemättä esillä. Kolmea vierekkäistä tikkaussaumaa on vaikea toteuttaa kapeassa hihassa, joten korvaan sen siksakilla. Harmaan college-kankaan jätän saumassa samaan tapaan näkyville ruskean kankaan päälle. Kun pusero on kerran pesty, kankaan reunasta tulee samanlainen kuin hihansuun poikkisaumassa.
Seuraavaksi pitää korjata kiristävä vartalonympärys. Ratkon puseron raglahihaisen etuosan irti. Korvaava pala saa olla saman mallinen, mutta muutaman sentin leveämpi.
Leikkaan korvaavan palan harmaista collegehousuista. Lahkeen leveys riittää, kun avaan vain lahkeen sisäsauman, jätän ulkosauman ja käytän sekä etu- että takaosan lahkeesta. (Näet lahkeen ulkosauman pääkuvassa, ötökän pään ja kauluksen välissä, puseron etuosan keskikohdasta vähän oikealle. Se ei haittaa mitään. Et varmaan edes huomannut sitä ennen kuin asiasta mainitsin?)
Housun polvessa on reikä. Sitä en halua näkyviin. Pusero on siis applikoitava. Saan siihen idean pieneksi käyneestä piposta, jossa on selvästi jonkin otuksen silmät ja nenä.
Nuppineulaan suunnilleen kokoonsa leikatun puseron etuosan paikalleen ja alan hahmotella siihen otusta. Piposta tuli luontevasti koko pää. Pipon vuoresta syntyivät korvat.
Suun tein turkooseista college-housuista kääntäen kankaan väärinpäin, jotta saan applikaation tekstuuriin eloa. Purkulaatikosta löytyi suuaukkoon valkoinen vetoketju. Näin puseroon tulee kätevästi tasku.
Alaosan leikkasin ruskean printtipaidan selästä.
Kun olion osat on ommeltu paikalleen, asetan sen vielä uudelleen puseron päälle ja päätän miten leikkaan sen muotoonsa.
Samalla suunnittelen yksityiskohdat. Työ näyttäisi kaipaavan raikkautta, joten haen otuksen taustaksi vanhan, valkoisen lakanan. Se saa jäädä huolittelematta näkyviin otuksen reunoilla. Valkoinen rajaus tuo samalla applikaation selvemmin esiin.
Applikaation reunat koristelen turkoosilla, tiheällä siksakilla ja valkoisella koristeompeleella ruskean kankaan päällä.
Tasku tarvitsee pohjan, eikä voi ulottua puseron helmaan asti. Ompelen ötökän ruskeaan alaosaan ristikkäiset koristeompeleet, jotka samalla toimivat taskun pohjana.
Kun applikaatio on valmis ompelen sen puseron etukappaleeseen ja etukappaleen puseroon samoin kuin hihojen ruskeat lisäpalat.
Seuraavaksi ajattelin ommella puseron selkäpuolelle turkoosin lisäpalan pitkänä, kapeana, pystysuorana listana. Olihan pusero ollut leveydeltään vähän nafti. Paras kuitenkin tarkistaa työn nykyvaihe ennen kuin antaa saksien suihkia. Poika suostuu taas mallinukeksi, ja kas, lisäpalaa ei tarvita. Leveys on jo nyt sopiva.
Jäljellä on enää pääntie. Aikomukseni on ommella puseroon peruspääntie. Muksu on kuitenkin juuri nähnyt Turun keskiaikapäivillä jos jonkinlaista pussittavaa ja jännää vaatetta: kaulusta, hihaa, housua ja päähinettä. Hän tahtoo "jotain samanlaista". Oho, nyt meni vaikeaksi. Mitä se voisi olla?
Vastaus on lähempänä kuin luulinkaan. Selkäpalaan aikomani turkoosit housut ovat käsissäni. Ne ovat pientä kokoa. Eikös tämä vyötärö näytä ihan koululaisen kauluksen kokoiselta? Niin siinä sitten käy, että saan kauluksen valmiina housun vyötäröstä.
