Helenanruusu, Rosa helenae 

Tarhahelenanruusut, Rosa Helenae-ryhmä 

Renessassiruusu, Rosa 'Helena Renaissance' 

Kanadanruusu, Rosa blanda 'Herttoniemen Helena' eli 'Herttoniemi' 

Sarviorvokki, Viola cornuta 'Helena' 

Isohirvenjuuri, Inula helenium 

Syyshohdekukka, Helenium Autumnale-ryhmä 'Helena Rote Töne' ja 'Helena Gold' -lajikkeet ja 'Helena Red Shades' - lajikesekoitus 

Helenanruusu

Kiinasta kotoisin oleva helenanruusu ja siitä länsimaissa jalostetut lajikkeet peittyvät kesä-heinäkuun vaihteessa hunajalta tuoksuvan, valtavan kukkaryöpyn alle. Kellanvalkoisia kukkia on niin runsaasti, että sitä on vaikea uskoa ennen kuin sen itse näkee. Rotevakasvuinen pensas kasvaa jopa 3 - 4 metriä korkeaksi, joten se sopii hyvin kiipeilemään esim. pihaan johtavan puutarhaportin rakenteisiin. Tätä paraatipaikkaa puoltaa myös ruusun kaunis syysasu: Kukkien lakastuttua pensasta koristavat oranssit kiulukat. 

Renessassiruusu

Tanskalaisen Poulsen Roser ApS:n jalostamassa 'Helena Renaissance' -renessassiruusussa yhdistyvät vanhanajan ruusujen romanttinen ulkonäkö ja tuoksu uusilta ruusulajikkeilta vaadittavaan pitkään kukintaan ja hyvään terveyteen. Ruusun ensimmäiset, ihanat, kerrannaiset, vaaleanroosat kukat puhkeavat heinäkuussa, mutta ne ovat vasta sinfonian alkusoitto. Kukinta jatkuu välillä keskeytyen myöhään syksyyn. Kukat ovat kestäviä leikkokukkia ja niitä malttaa leikata sisälle maljakkoonkin, koska uusia tulee jatkuvasti. Ne sopivat myös kuivattavaksi, sillä hiekassa kuivattuna ne säilyttävät hyvin sekä värinsä että muotonsa. 

Kanadanruusu

Suomalainen löytöruusu 'Herttoniemen Helena' tunnetaan myös nimellä 'Herttoniemi'. Helena Riihelä löysi sen Herttoniemen kartanon läheltä maantien ojasta 80-luvulla. Se on talvenkestävä, voimakaskasvuinen, yli 2 metriä korkea pensas, joka tekee runsaasti juurivesoja. Ruusun kerrannaiset, litteät, vaaleanpunaiset kukat myös tuoksuvat voimakkaasti ja syksyllä pensas saa kauniin kellanpunaisen syysvärin. Kärsäkäs saattaa maistella sen nuppuja, mutta kirvoille se ei kelpaa. 

Sarviorvokki

Suosittujen sarviorvokkien joukosta löytyy valko-sinisin kukin kukkiva, 15 cm korkea lajike nimeltä 'Helena'. Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella, hyvin salaojitetulla kasvupaikalla. Paahteisella paikalla sarviorvokki ei menesty ja myös kesäinen kuivuus tai talvimärkyys koituu nopeasti sen kohtaloksi. Kasvukaudella kuihtuneet kukat on hyvä nyppiä pois, jotta kasvi ei ala tuottamaan siemeniä, sillä siementäminen vähentää kukintaa. Talveksi kasvusto on aina suojattava huolellisesti, mutta suotuisalla kasvupaikalla sarviorvokki on kohtalaisen kestävä perenna.

Isohirvenjuuri

Isohirvenjuuri, Inula helenium, on nimetty Troijan Helenan mukaan ja Saksassa kasvin nimi onkin helenanyrtti, Helenenkraut. Nimi liittyy kreikkalaiseen legendaan Troijan sodasta. Sen aiheutti Troijan kuninkaan poika Paris, joka rakastui Spartan kuninkaan Menelaoksen kauniiseen puolisoon Helenaan. Rakkauden jumaltar Afroditen avulla prinssi houkutteli Helenan hylkäämään miehensä ja karkaamaan kanssaan Troijaan, mikä sytytti spartalaisten ja troijalaisten välille kymmenen vuotta kestäneen sodan. Helena tunsi myötätuntoa molempia osapuolia kohtaan ja legendan mukaan isohirvenjuuri syntyi tämän surun aiheuttamista kyynelistä. 

Isohirvenjuuri on ollut suosittu lääkeyrtti. Sillä on hoidettu mm. hengitysteiden sairauksia, vatsavaivoja ja psyykeongelmia. Monissa maissa kansa on lujasti uskonut myös kasvin maagisiin voimiin ja käyttänyt sitä noitien ja pahojen henkien karkottamiseen. 

Aurinkoisella ja kuivalla paikalla viihtyvää isohirvenjuurta on Suomessa viljelty lähinnä koristekasvina. Se on komea, 1 - 1,5 metriä korkea perenna, joka kukkii keltaisin kukin elo-syyskuussa. 

Syyshohdekukka

Troijan Helena lienee ollut usein murheellinen ja lohduton, sillä kreikkalaisten tarujen mukaan isohirvenjuuren lisäksi myös syyshohdekukka on saanut alkunsa hänen kyynelistään. 

Syyshohdekukka on helppohoitoinen ja kestävä perenna, joka viihtyy aurinkoisella paikalla, ravinteikkaassa ja multavassa maassa. Se kukkii nimensä mukaisesti pitkälle syksyyn ja on hyvä leikkokukka, joten siitä kannattaa leikata oksa tai pari myös syksyiseen kukkakimppuun. Kukkien väri vaihtelee lajikkeittain keltaisesta punaruskeaan. Korkeutta kasvilla on lajikkeesta riippuen 50 - 120 senttiä. 'Helena Rote Töne' kuuluu punaruskeakukkaisiin lajikkeisiin. 'Helena Gold' on 120 cm korkea lajike, jonka kukat ovat kullankeltaiset. 'Helena Red Shades' on 100 - 120 senttiä korkea lajike, jonka punakeltainen kukka tuo mieleen värikkään kesähameen.

Salaatti

Rapeat salaatit yleistyivät Pohjoismaissa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nykyisin ne ovat erittäin suosittuja. Kasvimaalla voi kasvattaa esimerkiksi 'Elenas' -jäävuorisalaattia. Se kasvaa nopeasti, joten siemeniä kylvetään useaan kertaan kesässä, jotta satoa saadaan tasaisesti. Salaatti ei vaadi erityistä hoitoa. Tärkeintä on kasvuston tasainen kastelu. Kuivuudessa kituneet kasvit ovat kitkeriä.

Kärhö, Clematis 'Asta'

Japaninköynnösruusu, Rosa multiflora 'Asta von Parpart'

Kärhö

'Asta' on virolaisen Uno Kivistikin vuonna 1980 jalostama siro kärhölajike. Se kasvaa 1 - 1,5 metriä korkeaksi ja kukkii pienin, vaaleanvioletein kukin kesäkuusta syyskuuhun. 

Ruusu

Viehättävällä 'Asta von Parpart' -ruusulla on vaalean kirsikanpunaiset kukat, jotka vaalenevat kukinnan jatkuessa. Kukkia tummemmat, punaiset nuput antavat pensaaseen lisäväriä ja ovat olennainen osa sen kauneutta.

Tarhaomenapuu, Malus domestica

Keräkaali, Brassica oleracea Capitata-ryhmä

Omena

Olaville ei äkkiseltään tunnu löytyvän nimikkokasvia, mutta historiaa hieman kaivelemalla hänellekin sellaisia löytyy. Olaville voidaan istuttaa jokin herkullinen omenapuulajike, koska Norjan 1000-luvulla elänyt pyhimyskuningas Olavi Pyhä on yksi niistä pyhimyksistä, jotka on kirkkotaiteessa tapana kuvata maallista valtaa merkitsevä valtio-omena kädessään. 

Antiikin ajan Kreikassa omena oli hedelmällisyyden, rakkauden ja kauneuden jumalatar Afroditen kasvi. Tarun mukaan maaäiti Gaia lahjoitti ylijumala Zeuksen puolisolle Heralle hedelmällisyyssymbolina omenan näiden mennessä naimisiin, minkä vuoksi Ateenassa tuli tavaksi, että hääpari söi lapsionnen varmistamiseksi yhdessä omenan. Lisäksi omenaa pidettiin kuolemattomuuden symbolina ja tässä merkityksessä hesperideille kuuluvana hedelmänä. Hesperidit olivat maailman länsilaidalla sijaitsevassa paratiisissa asustaneita nymfejä, jotka vartioivat lohikäärme Ladonin avulla kultaisia omenia kasvavaa puuta. 

Omenanviljely yleistyi vasta kreikkalais-roomalaisella kaudella, mutta nykyisin se on lauhkealla ilmastovyöhykkeellä ylivoimaisesti eniten viljelty tuoreena syötävä hedelmä ja kulttuurihistoria suorastaan pursuaa viitteitä omenaan. Jotakin kasvin suosiosta kertoo myös lajikkeiden valtava määrä. Erilaisia omenalajikkeita arvioidaan olevan noin 10 000. 

Suomessa omenanviljelyn uranuurtaja oli professori C. R. Sahlberg, joka perusti 1800-luvun puolivälissä Yläneen Huvitukseen viljelmän, jossa kasvoi parhaimmillaan 120 eri lajiketta ja noin 1000 puuta. Tästä viljelmästä meitä muistuttaa nykyisinkin suosittu 'Huvitus'-lajike. 

Valkokaali

Toinen sopiva kasvi on kerä- eli valkokaali, koska Olavin päivän viettoon on ennen vanhaan kuulunut piirteitä pakanallisista sadonkorjuujuhlista, joissa tärkeä sija oli tarkoin valitun lampaan syöminen. Olavin päivän lampaan teurastukseen on joillakin paikkakunnilla liittynyt tapa keittää talon väelle kaalikeittoa ja uhrata siitä osa ennen aterian alkua. 

Kaali kasvaa luonnonvaraisena merenrantakasvina Euroopassa. Jalostuksen tuloksena siitä on kehitetty monta ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavaa muotoa, jotka eivät enää muistuta alkuperäistä kaalia ollenkaan. Jalostustyölle on ollut aikaa, sillä kaalia on viljelty jo ajanlaskuamme edeltäneellä vuosituhannella. Roomalaiset tunsivat useita kaalilajeja ja kasvattivat niitä innokkaasti.

Kesällä teen silloin tällöin tuorejuustoa, joten käytössäni on heraa. En koskaan heitä sitä pois, vaan pakastan sen annosrasioissa ja käytän myöhemmin leipätaikinoiden nesteenä. Jos sinulla ei ole heraa, voit korvata sen vedellä.

Ja vielä, ennen toimeen ryhtymistä, pari sanaa paistolämpötilasta. Yleensä paistan tämän tyyppiset leivät 200 asteessa, mutta näiden leipien pelkäsin jäävän taikinaan lisätyn raejuuston vuoksi helposti raa'aksi. Liekö tarpeen, mutta laskin lämpötilan varmuuden vuoksi karvan alle tavanomaisen paistolämmön. 

Ja nyt, kädet taikinaan!

2 kpl

50 g hiivaa

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa

3 dl heraa tai vettä

1 pkt (220 g) ruohosipuliraejuustoa

1 dl tuoretta tilliä

1 rkl kuminaa

1 dl hernejauhoa

n. 11 dl vehnäjauhoja

Marttaruusu

Marttayhdistystoiminnan ja Emäntä-lehden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi martat saivat oman nimikkoruusun. Haukiputaalla kasvanut, helppohoitoinen ja talvenkestävä kurtturuusu sai nimekseen 'Martta', marttaruusu. Se on vaaleanpunaisin kukin kukkiva kaunotar, jonka tarkkanäköinen vierailija löytää myös presidentin kesäasunnon Kultarannan puutarhasta. 

Kurtturuusut ovat huolettomia kasvatettavia. Ne rehottavat laajoina kasvuistoina sellaisissakin paikoissa, joissa muut ruusut eivät menesty. Niillä ei ole suuria vaatimuksia maan laadun suhteen ja ne sietävät sekä vähäistä kuivuutta että märkyyttä kasvupaikallaan. Ryhmän ruusut ovat omiaan myös tontin reunakasveiksi, sillä ne eivät kärsi autojen saasteista tai tienposkeen kylvetystä suolasta. Tästä uskomattomasta helppohoitoisuudesta huolimatta ne ovat varsin viehättäviä.

Kiinanpioni

Pionit ovat saaneet tieteellisen nimensä Paeonia muinaiskreikkalaisten lääkintätaidon jumalasta Paionista ja vielä keskiajallakin kasvin uskottiin olevan voimalllinen lääkeyrtti, jolla voitiin suojautua myös pahoilta hengiltä. Pionin siemeniä käytettiin sekä unilääkkeenä että pippurisena mausteena, joka antoi tulista potkua ajan usein yksitoikkoisiin ruokiin. 

'Amerikan Martta' -kiinanpioni on upea yksittäiskasvi, jolla on loistavan roosat, kerrotut kukat, jotka myös tuoksuvat ihanasti. Se viihtyy aurinkoisella paikalla, syvämultaisessa ja hyvin kalkitussa maassa. Muiden pionien tapaan sille pitää antaa myös kasvurauha. Siirron jälkeen pionit ovat pitkään äkeissään.

Pikkupäivänlilja, Hemerocallis minor 'Jaakko'

Jaakonvillakko, Senecio jacobaea

Varhaisperuna, Solanum tuberosum 'Jaakko'

Pikkupäivänlilja

Ensimmäiset päivänliljat tuotiin Eurooppaan 1500-luvulla. Suomalaisiin puutarhoihin ne ilmestyivät 300 vuotta myöhemmin. Nykyisin ne ovat huippusuosittuja puutarhakasveja, joista on tarjolla luokittelusta riippuen 15 - 30 lajia ja kymmeniä tuhansia lajikkeita.

'Jaakoksi' nimetty pikkupäivänliljalajike on kestävä, noin 70 cm korkea perenna, joka kukkii oranssinkeltaisin kukin kesä-heinäkuussa. Yksi päivänliljan kukka kestää lajin nimen mukaisesti yleensä vain päivän, mutta 'Jaakon' kukat ovat puutarhurin ilona jopa neljä päivää. Kasvi viihtyy parhaiten aurinkoisella paikalla, ravinteikkaassa, multavassa ja tuoreessa maassa, mutta selviää heikommallakin kasvupaikalla. 

Jaakonvillakko

Jaakonvillakko muistuttaa 1920-luvulla päättyneestä purjelaivakaudesta, sillä se on Suomeen painolastikasvina tullut laji. Kun miehet - erityisesti merimiehet -olivat rautaa, Suomen tärkeimmät vientiartikkelit olivat puu ja terva. Ne molemmat painoivat melkoisesti ja laivat uivat kotisatamasta lähdettäessä syvällä. Takaisin tultaessa laivojen lastina saattoi olla kevyempää tavaraa, esimerkiksi mausteita ja elintarvikkeita, minkä vuoksi alusten lastiruumaan täytyi laivojen vakaamiseksi lapioida maata. Näin Suomen satamiin kulkeutui kukkuloittain painolastimaata ja sen mukana kasvien siemeniä, rönsyjä, juurakoita ja jopa kokonaisia kasveja. Jaakonvillakko on yksi näiltä joutomailta luontoon levinnyt laji. Se viihtyy kuivahkoilla tai tuoreilla niityillä ja ojanpientareilla, mutta nykyisin sitä kasvatetaan pihoilla ja puutarhoissakin. 

Peruna

Kasvimaalle Jaakoille löytyy jauhoinen varhaisperunalaji 'Jaakko', jonka voi jättää maahan myös syksyllä nostettavaksi - jos vain malttaa! Lajike on herkullinen, aikainen ja satoisa, mutta valitettavasti melko arka perunarutolle. 

Peruna ei ole mitätön mukula. Se on maailmanhistoriaa kirjoittanut kasvi. Etelä-Amerikasta Eurooppaan rantautuneen perunan viljely mahdollisti 1700-luvun lopulla alkaneen väestön nopean kasvun Euroopassa, mikä puolestaan loi pohjan teolliselle vallankumoukselle. Peruna muokkasi kansojen ja valtioiden historiaa tuottamalla hyvinvointia ja vaurautta, mutta se vaikutti maailmantapahtumiin myös aiheuttamalla katastrofaalista tuhoa. 1800-luvun puoliväliin tultaessa peruna oli Irlannissa köyhien maanviljelijöiden pääravintokasvi. Kun perunarutto vuonna 1845 tuhosi koko saarivaltion perunasadon, maassa koettiin ennennäkemätön nälänhätä, jolla oli laajat historialliset seuraukset. Noin miljoona irlantilaista koki hitaan kuoleman ja puolitoista miljoonaa lähti nälänhätää pakoon valtameren yli Yhdysvaltoihin. Muuttoliike ja väestörakenteen muutos aiheuttivat molemmissa maissa yhteiskunnallisia ja poliittisia muutoksia, jotka olivat nähtävissä vielä 100 vuotta myöhemmin.

"Jaakopin tikapuut" eli lehtosinilatva, Polemonium caeruleum

Kurpitsat, Cucurbita

Lehtosinilatva

Lajikkeen mukaan sinisin tai valkoisin kukin kukkiva lehtosinilatva on 60 - 80 cm korkea, helppohoitoinen ja kestävä vanhanajan perenna, jonka kohdalla sanonta rakkaan lapsen monista nimistä pitää paikkansa, sillä se tunnetaan myös nimellä "Jaakopin tikapuut". Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, ravinteikkaassa ja hiekansekaisessa maassa ja pitää siitä, että se saa rauhassa kasvaa samalla paikalla vuodesta toiseen.

Kurpitsat

Nykyisen Meksikon alueella kurpitsaa on viljelty jo noin 9000 vuotta sitten. Silloin ravinnoksi käytettiin todennäköisesti vain hedelmän ravitsevia siemeniä. Nykyisin kurpitsasta käytetään sekä siemenet että hedelmämalto ja monissa kulttuureissa on tapana hyödyntää myös kasvin herkulliset kukat. Tapa, jonka toivoisi yleistyvän meillä Suomessakin.

Euroopassa kurpitsat, erityisesti pullokurpitsat, ovat kuuluneet matkalaisten varustukseen, koska niiden tyhjiksi koverretuissa kuorissa on ollut helppo kuljettaa esimerkiksi vettä. Tästä syystä kasvista on kristillisessä perinteessä tullut pyhiinvaeltajien ja heidän suojeluspyhimyksensä, apostoli Jaakob vanhemman, tunnus. Kurpitsan voinee siis valita nimikkokasvikseen myös Jaakob ja Jaakoppi.