Aina löytyy muutama hyvä syy matkustaa UNESCOn maailmanperintökohteeksikin valittuun Tallinnaan. Historiallisen Vanhankaupungin keskieurooppalainen arkkitehtuuri riittää jo yksistään pienen viikonloppureissun aiheeksi. Valokuvausta harrastavalle matkalaiselle riittää kuvattavaa. Lasten kanssa voi suunnatta vaikka merimuseoon tai Maiasmokkin marsipaanihuoneelle. Larppausryhmät voivat virittäytyä pelimaailman tunnelmaan kaupungin keskiaikaisilla kaduilla, KGB:n vankisellit -museossa tai kokeilla taitojaan Kiek in de Kökin asevaraston ampumasimulaattorissa. Herkkusuu löytää Tallinnan lukuiset ravintolat, kahvilat ja vinoteekit. Kaupunki on ympäri vuoden myös tapahtumien runsaudensarvi. Raatihuoneen aukion joulumarkkinat ovat monelle suomalaiselle jo perinne.

Tällä viikolla julkaistu Tapio Mäkeläisen matkaopas Tallinnan Vanhastakaupungista tulee varmasti tarpeeseen, sillä helpot ja vaivattomat matkat Helsingistä Suomenlahden etelärannalle tuskin ovat vähenemässä. Päinvastoin, ympäristötietoisuuden kasvaessa lähimatkailun suosio tulee todennäköisesti kasvamaan.

Matkaopas esittelee kiitettävällä tarkkuudella kaupunginosan kadut, kirkot, museot, rakennukset ja nähtävyydet. Sisällöstä huomaa, että kirjan tekijä, tunnettu estofiili ja matkaopas, puoliksi Helsingissä ja puoliksi Tallinnassa asuva Tapio Mäkeläinen tuntee kotikaupunkinsa, josta hän käyttää yhteisnimeä Talsinki. 

Kirjassa on 212 nähtävyyttä, 175 pääasiassa Toomas Tuulin ottamaa värikuvaa ja kahdeksan karttaa, jotka auttavat hahmottamaan kokonaisuuden. Lisäksi kirjassa on hakemisto kuuluisista tallinnalaisista, lyhyt Tallinnan Vanhankaupungin historiikki ja osio, jossa valotetaan nimistön taustaa. 

Oppaan avulla on helppo rantautua Tallinnaan, kierrellä Vanhassakaupungissa omatoimiretkellä ja tutustua kaupungin historian kerroksiin 1200-luvulta nykypäivään. Kohteet on helppo löytää, kun suuntaa kirjan sivuilta kaupungin kaduille. Karttojen avulla on helppo suunnitella erilaisia reittejä ja katsoa valmiiksi niiden varrelta sopivat taukopaikat. 

Itse olisin lisäksi kaivannut sanastohakemistoa, sillä tietyn kohteen löytäminen nimen avulla kirjasta ei ole yhtä helppoa. Kohde osuu silmiin sattumalta, kun sivuja tarpeeksi selaa. 

Kirja vaatii myös viitseliästä lukemista, jos sen avulla aikoo suunnitella matkansa. Oppaan rakenne etenee rakennuksesta ja kaupunkitilasta toiseen. Näkökulma ei ole matkailijalähtöinen. 

Matkaoppaassa olisi voinut olla valmiita ehdotuksia esimerkiksi lapsiperheen tai himoliikkujan päivään, tyttöporukan hemmottelulomaan tai pariskunnan herkutteluviikonloppuun Tallinnassa. Apteekkari Melchiorin ystäville Vanhassakaupungissa on niin ikään paljon nähtävää. Monet käsityönharrastajatkin käyvät ahkerasti Viron pääkaupungissa, heille olisi voinut koota museo- ja ostosreitin. Helppoja yhteenvetoja olisivat olleet myös museo-, musiikki- ja kirjallisuuskierros. Nämä vain heittona. Tallinnan aarrearkusta erilaisten matkailijoiden tarpeisiin räätälöityjä suunnitelmia on helppo nostaa esille. Muutama mallikierros saisi mukavasti lukijan harmaat aivosolut hyrräämään ja ideoimaan omaa unelmalomaa, jos kirjasta ei löytyisi juuri itselle sopivaa ehdotusta.

80-luvun alussa ensimmäistä kertaa Viroon matkustaneella ja vuosikymmeniä matkaoppaana toimineella Mäkeläisellä lienee taskussaan myös monta hauskaa tarinaa ja anekdoottia Tallinnasta. Muutama rivi näitäkin juttuja olisi ollut hauska lukea.

Pienistä puutteista huolimatta Tapio Mäkeläisen mainio kirja tulee varmasti olemaan laukussani, kun seuraavan kerran käyn Tallinnassa. Sen avulla voin suunnitella mielenkiintoisen, lapsiystävällisen reissun jo nojatuolissa kotona, ja matkalla käyttää opasta nähtävyyksien yksityiskohtaisten tietojen selvittämiseen.